tiistai 25. lokakuuta 2016

Muotokuvia maalaava hevonen

Muotokuvia maalaava hevonen.

Ketku kauppamies, käärmeöljyn myyjä ja vatsastapuhuja ajoi hevosella Uudenkaupungin torille kello 08:00 lauantaina. Markkinapäivän vuoksi torilla oli runsaasti markkinaväkeä. Kaupunkilaisia, maalaisia, matkailijoita, kauppiaita ympäri Suomea, huijareita ja huojatuiksi haluavia. Joku harvinaista näkyä taputti kupeeseen. Ihan tavalliselta hevoselta se vaikutti. Hevosennahalla umpeen päällystetty. Kolho, surullinen pää, iso. Peräpäässä kärpäset yhtenä joukkona huiskivan hännän ympärillä suorittamassa mieletöntä tehtäväänsä. Mutta miksi ihmeessä hevonen oli ajettu torille älykännyköitten aikaan vuonna 2016 ?  Oliko hevosmies ajastaan jäljessä ?

   Ketku kauppamies laittoi kauraämpärin hevosen turvan alle.
   Kauroja hevoseen.
   Paikalla olevat mustatukkaiset miehet, jotka myivät Rolex-kelloja, heti nostamaan hevosen turpaa ylös kauraämpäristä, vääntämään sen suuta auki, ja hampaita tutkimaan.
   Mutta ketku kauppamies sanoi, ettei hevonen ole myytävänä. Ei mistään hinnasta. Ei tästä eikä siitä. Eikä tuosta.
   Hevosen turpa takaisin ämpäriin.
   Taas kauroja hevoseen.

   Kauppamies, joka oli ketku jo kolmannessa polvessa, osti torivalvojalta paikan niinkuin kuka tahansa kauppamies. Paikkaan hän alkoi pystyttää telttaa. Iski pultit lekalla maahan. Näki, että hän oli pystyttänyt telttaa aikaisemminkin. Se oli vanha armeijan ylijäämätelttä. Kun teltta oli pystyssä, vei ketku kauppamies hevosen teltan sisään. Ovi lujasti kiinni perässä. Sinne jäivät. Molemmat. Ihmiset ihmettelemään.
   Piinallisen kauan ketku kauppamies ja hevonen viipyivät teltan salatussa sisässä ilman, että mitään tapahtui. Viimein ovi raottui. Raosta ilmestyi käsi, joka iski kyltin teltän eteen. Siinä luki murskaavasti: Maailman ainoa muotokuvia maalaava hevonen. Neuvottelut hevosen kanssa vain 100 euroa.

   Ihmiset ihmettelemään yhä enemmän. Ihmettelylle viisi tähteä. Huokauksia joka puolelta. Pitkiä pupilleja. Ryntäileviä ihmisiä. Kyynärpäätaktiikkaa. Tori sekaisin.

   Ketku kauppamies tuli ulos. Ihmisten suista kävi kohahdus ( kohahdukselle viisi tähteä), ja he perääntyivät vaistonvaraisesti taakse. Jotkut sotkeentuivat jalkoihinsa ja kaatuivat hetkellisesti. Suomalaisen on vaikea omaksua mitään uutta, tiesi ketku kauppamies. Kun ensimmäiset papukaijat oli tuotu Suomeen, olivat ihmiset varmasti sanoneet, että linnut eivät puhu, eivät varmasti puhu.

  Ketku kauppamies aukaisi suunsa. Ihmisillä oli huijatuksi tulemisen kova jano. Ihmiset joivat sanat läheltä  hänen huuliltaan. – Rohkeutta, hyvät ihmiset, rohkeutta ! ketku kauppamies puhui. – Tinkikää! Älkää heti maksako mitä hevonen pyytää. Rovaniemen markkinoilla se tinki reilusti. Joensuussa se myi puoleen hintaan. Porvoossa senkin alle. Vedotkaa sen tunteisiin. Se on herkkä hevonen. Tinkikää, hyvät ihmiset !
-Minäpä näytän mallia, ketku kauppamies sanoi sitten.

  Taas ketku kauppamies meni teltan salattuun sisään. Ihmiset kuulivat, että ketku kauppamies halusi muotokuvan vanhasta äidistään, joka eli sairaanloisena vanhainkodissa. Mutta hevosen pyytämää hintaa, 8000 euroa, ketku kauppamies piti aivan liian korkeana.
Ja tottatie ( ihmettelylle jälleen täydet viisi tähteä), hevonen vastasi.
  Hevonen kertoi aivan selvällä suomen kielellä, ettei sillä aina ole ollut helppoa. 
Se oli lähtöisin köyhistä oloista. Varsana sitä oli käytetty perunan nostoon, vaikka mieli oli jo silloin palanut taiteeseen. Nyt se oli saavuttanut sen verran nimeä, ettei tinkiminen tullut kysymykseenkään. Lisäksi hevosenkenkien hinnat olivat viime aikoiina nousseet pilviin. Loimien hinnat kaksinkertaistuneet pienessä ajassa. EU:lta ei tukea herunut.

-Se on vatsastapuhuja, toi kauppias! Kuopiossa eivät saaneet muotokuvia eivätkä rahojaan takaisin!  huusi joku valopää. Mutta hänet vaiennettiin ja tönittiin ihmispaljouden perälle. Ei eläinkuntaan syntynyttä saanut aliarvioida.

   Ketku kauppamies yritti nyt tosissaan. Sanojensa välissä hän purskahteli itkuun. Hänkin oli lähtöisin hyvin köyhistä oloista. Kun hän oli ollut 2-vuotias, oli isä lähtenyt ostamaan kioskilta tupakka-askia ja jäänyt sille tielleen. Äiti, josta hän nyt halusi muotokuvan, oli kouluttanut hänet kauppaopiston kautta kunnialliseen ammattiin pienellä siivoojan palkallaan. Koulussakin häntä oli kiusattu paljon pisamien ja nenän vuoksi. Eikö hevosella lainkaan ollut sydäntä ?
-Hyvä on, hevonen sanoi viimein heltyen ja lupasi maalata muotokuvan 4000:lla eurolla. Puolet piti maksaa hevoselle kuvan kera heti. Tämä kaikki sillä ehdolla, ettei ketku kauppamies siitä muille hiiskuisi.
   Ihmisten korvia kiinni telttakankaaseen. Ihminen kuulee ja näkee, mitä ihminen haluaa kuulla ja nähdä. Tai mitä ketku kauppamies haluaa ihmisten kuulevan ja näkevän. Joku kertoi kuulevansa aivan kuin värituubia olisi väännetty auki. Toinen sanoi kuulevansa sellaista ääntä, joka syntyy taitavan siveltimen hankautuessa pellavakangasta vasten. Kolmas kertoi nähneensä välähdyksen varjokuvasta, jossa oli turpa ja sivellin.
-Se maalaa öljyvärein kankaalle, sanoi neljäs.
-Hyvää työtä se tekee, sanoi viides.

   Muu kaupankäynti markkinoilla täysin pysähdyksissä. Ihmiset hakemaan valokuvia kotoaan. Jotkut taksilla pitkiäkin matkoja. Satasia perä perään ketkiun kauppamiehen hattuun. Tinkimistä teltan sisällä. Tinkimistä. Ketku kauppamies ei ollut voinut kuvitellakaan, miten surkeasti ihmisillä oli asiat näennäisen hyvinvoinnin keskellä. Tönimistä jonossa. Etuilua.
   Teltan salatussa sisässä hevosen vieressä kyltti, jossa luki: Maailman ainoa muotokuvia maalaava hevonen. Nauttii suunnatonta kunnioitusta ihmisten ja hevosten keskuudessa sen vuoksi, ettei ole koskaan käyttänyt ainutlaatuista taitoaan. Kunnioittakaa tekin.
   Silti ihmisissä eli toivonkipinä. Valokuvia ja rahaa jätettiin. Jos sittenkin…
-Kyllä se minun tyttöni maalaa, sanoi ulostullut. – Ei nyt oikeastaan luvannut, mutta on se minun tyttöni sellainen kultakutri. Ja sitä paitsi, hevonen nyökytteli päätään. Jätin nimeni ja osoitteeni.
-Ajatella, tullainen valtava taito tavallisella suomenhevosella, ja pystyy pitämään sen kaiken sisällään. Ettei siis maalaa kerrassaan mitään. Ei ihme, että sitä kunnioitetaan, sanoi baskeripäinen mies, joka itsekin maalasi.

   Nähdessään poliisiauton ajavan hitaasti katua pitkin, ketku kauppamies päätti käyttää häive-ominaisuuttaan. Hän kasasi telttansa ihmisten vastusteluista huolimatta. Sitten hän ajoi pois ihmisten muodostamaa kunniakujaa pitkin. Ihmiset katsoivat hevosta kunnioittavasti.
   Kello 18:00 ketku kauppamies hevosineen jo Rauman iltatorilla.
   Ensiksi kauroja hevoseen.
   Vähän myöhemmin ihmettelemiselle täydet viisi tähteä. 

maanantai 17. lokakuuta 2016

Lehmä on märehtijä ( ruminantia )

Lehmä on märehtijä  ( ruminantia)


Jotkut pakinat ovat vailla päätä ja häntää. Tällä pakinalla on molemmat. Sekä pää että häntä.

Lehmän varsinaisen pään erottaa helposti. Se pää, joka kumartuu syömään niittyä, on lehmän varsinainen pää. Lehmän toinenkin pää on myös varsinaisesti. Se on varsinaisesti hännänpää. Koko lehmä on näiden kahden pään välissä.

Lehmä keksittiin useita tuhansia vuosia sitten. Lehmä on nautaeläin. Nauta taas on härkien (Bovinae) alaheimoon kuuluva märehtijä. Naudan monet erityiset rodut. luetaan samaan lajiin (Bos Taurus). Urosta kutsutaan sonniksi. Kuohittua häräksi. Ja naarasta lehmäksi. Alle vuoden ikäinen, kantamaton naaras on hieho. Nuori uros on mulli ( mullikka).

Lehmä on päällystetty kauttaaltaan lehmännahalla. 
Lehmä on ruoho- ja heinäkäyttöinen. Myös apilaa lehmä syö. Apilaksi lehmä havaitsee syömänsä siitä, että apiloilla on kolmesormiset lehdet ja kukinnot ovat tiheitä, palleromaisia. Lehmä syö myös apiloita, joissa on nelilehdykkäinen lehti. Ne tuottavat onnea. Eivät kuitenkaan lehmälle. Lehmä on myös teuraseläin.

Lehmä on märehtijä. Lehmä märehtii koko elämänsä ajan. Lehmällä ravinto joutuu suusta pötsiin. Pötsistä verkkomahaan. Verkkomahasta takaisin suuhun. Suusta satakertaan. Satakerrasta vihdoin juoksutusmahaan. Lehmä on siis ravinnon suhteen säästeliäs. Se syö sen, minkä jo kerran syönyt on.

Juoksutusmahasta ruokasula siirtyy suoleen, joka märehtijöillä, kuten eleensäkin kasvissyöjillä, on tavattoman pitkä. Lehmä kuuluu siis myös pitkäsuolisiin.

Suoli ei kuitenkaan ole lehmässä suorana. Ennen kuin evoluutio korjasi lehmän rakennetta, lehmät olivat paljon pidempiä. Nykyaikaisessa lehmässä suoli kiemurtelee edestakaisin pitkin lehmää. Jos suoli olisi suorana kuten ennen, lehmä olisi kymmeniä metrejä pitkä. Niin pitkä lehmä olisi kaikissa tilanteissa hankala käsitellä. Myös navetat olisi rakennettava suhteettoman suuriksi.

Kesäisin lehmiä pidetään niityn päällä. Talvisin lehmiä pidetään navetoissa. Samassa navetassa voi olla monta lehmää, mutta yhdellä lehmällä ei montaa navettaa. Navetassa lehmät ovat rivissä kytkettyinä kaulasta ketjulla, längellä tai muulla sellaisella ruokintapöytään. Lantaa varten lehmien takana on kouru, nimenomaan lantakouru. Lanta poistetaan lantakourusta joko koneellisesti tai käsin. Ei kuitenkaan paljain käsin.

Lehmästä saadaan lehmänlihaa. Ja naudanlihaa. Ja lihaliemikuutioita. Myös maitoa. Lehmän maito on monimutkainen seos, jonka tärkeimmät aineosat ovat maitoseerumiin kolloidisesti liuenneet valkuaisaineet (proteiinit), seerumiin emulgoitunut rasva, maitosokeri (laktoosi), kivennäisaineet ja vitamiinit.

Maidon rasvan pääosan muodostavat triglyseridit, jotka koostuvat glyserolista ja rasvahapoista. Maidon rasvalle on ominaista, että se sisältää runsaasti lyhytketjuisia vesiliukoisia rasvahappoja, kuten voi-, kaproni-, ja kapryylihappoja.
Noin kaksi kolmasosaa lehmän maidon rasvahapoista on tyydyttyneitä, vajaa kolmannes tyydyttymättömiä, ja noin 3 %  monityydyttömättömiä. Noin kolmasosaa lehmä ei siis ole tyydyttänyt ja tuota 3 %  ei edes alustavasti sinne päinkään.

Maito poistetaan lehmästä lypsämällä. Käsinlypsy tapahtuu joko puristamalla nänniä sormin kämmentä vasten tai vetämällä nännistä ja samalla puristaen sitä etusormella ja peukalolla.

Käsinlypsy voidaan myös suorittaa käänteisesti. Pidetään lujasti kiinni lehmän nisistä  ja liikutetaan lehmää edestakaisin. Ylös ja alas. Tämä tapa on kuitenkin kovin hankala. Lehmä on iso eläin. Lypsäjä tarvitsisi vähintäin 6 riskiä miestä lehmän edestakaiseen liikutteluun.

Joskus lehmä voi tulla. Se on tulla sairaaksi. Eräs suurimpia vitsauksia on varsin tavallisena esiintyvä utaretulehdus. Sen aiheuttajina esiintyvät kolibakteerit ja preudomadit. Sekä kokit. Stafylokokit ja streptokokit.
Utaretulehduksen hoidossa käytetään antibiootteja sekä erilaisia hauteita. Kun utaretulehdus on ohi, hauteet poistetaan. Antibiootit lehmä poistaa itse.

Maidosta tehdään monenlaisia valmisteita.
Jos maidosta aiotaan jalostaa jogurtteja ja piimää, niin lehmä pidetään helteisellä niityllä tai navettaa ylilämmitetään, jotta maito jo alustavasti happanisi lehmässä ollessaan.
Jos maidosta aiotaan valmistaa jäätelöä, niin lehmä pidetään kylmähuoneessa. Vain näin menetellen jäätelöstä saadaan sen viimeinenkin hieno maku esiin.

Samasta lehmästä saadaan maitoa monta kertaa.


maanantai 10. lokakuuta 2016

" Emme vaihda alusvaatteita. "

Kansalainen huolissaan- palsta:

           " Emme vaihda alusvaatteita. "


" Hei, hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti !
  Olen tällainen 72- vuotias, viiden lapsen ja 14 lapsenlapsen mummonpätkä. Elämä on antanut ja ottanut.  Mieheni, jota rakastin paljon, on kuollut. Asun yksin tällaisessa puulämmitteisessä talossa täällä Lievestuoreella. Nimeni on Liisa. Olen siis Lievestuoreen Liisa. Irwin Goodman teki minusta laulun vuonna 1971, olin silloin 27 vuotias. Talo, jossa asun, on nimetty mukaani, asun nimittäin mummonmökissä. Harrastuksiini kuuluu sauvakävely kylän raiteilla, leipominen, sukkien kutominen ja radion kuuntelu. Leipominen, sukkien kutominen ja radion kuuntelu ihan kotona vaan.
   Olen aina pitänyt lapsistani ja itsestäni hyvää huolta ohjeenani " puhtaus on puoli ruokaa". Lapseni ovat menestyneet maailmalla. Puhtautta ja yleistä hygieniaa noudatan yhä. Alusvaatteeni vaihdan joka toinen päivä.
   Siitä pääsenkin asiaani. Luja talvi on jälleen tulossa. Jonkinlaiset pitkät, flanelliset välikalsarit piti saada.  Siksi matkustin linja-autolla Jyväskylään ja poikkesin suureen tavarataloon.
   Alusvaateosasto oli ylimmässä kerroksessa, vaikka olin olettanut, että alimmaisessa. Alimmaisessa oli pipoja ja hattuja. Kun pääsin alusvaate- osastolle, niin mitä silmäni näkivätkään. Siellä seisoi neljä myyjää rupattelemassa nenät vastakkain. Heidän välissään oli kyltti, jossa luki: " Emme vaihda alusvaatteita". Se sama luki sitten ruotsiksi ja kai venäjäksi. Minut nähdessään myyjät kääntyivät minua kohti ja hymyilivät.
   Hymyilyt olivat sentään liikaa. Poistuin tavaratalosta ripein askelein ja menin naapuriliikkeeseen. Siellä eivät ainakaan pitäneet kylttiä esillä.
   Hyvä tohtori Matti, mitä se tämmöinen peli on ? Ja jos eivät vaihdakaan, niin miksi ilmoittavat sen näin julkeasti ? Mihin maailma on menossa? Ja mitä ruotsalaiset ja venäläisetkin ajattelevat meistä !
   Myyjät olivat muuten nuoria ja herttaisen oloisia. Mutta minä pitäisin moisen omana tietonani. Ihan minua puistattaa. Ties kuinka kauan ovat vaihtamatta olleet. "

Vastaus: Oh-hoh !!! Aina oudoimmiksi tämän kansakunnan tavat muuttuvat.
  Hyvä Lievestuoreen Liisa, kyllä olen samaa mieltä kanssanne. Että noin julkeasti vielä siitä kerskuvat ja hymyilevät !  Voitte siitä puhua myyjille, että ainakin ottavat tuon kyltin pois näkyvistä. Ellei se auta, niin voitte ottaa yhteyttä tavaratalon johtoon. Viimeinen keino on tietenkin Kuluttajaliitto tai terveysviranomainen, jotka voivat määrätä uhkasakon.
  Niin, kyllä tuo julkea kyltti ainakin pitäisi pois saada asiakkaitten silmistä.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Fantastinen Jyrki Katainen" (kok) Brysselistä hei !

Jyrki Katainen


" Fantastinen Jyrki Katainen" (kok)  Brysselistä hei !



" Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, nimimerkki "Jyrki Katainen" ( kok) Brysselistä täällä hei !
  Kun kaikki on niin fantastista. Jo silloin kun synnyin. Oli juuri satanut. Äitini kertoi, että taivaalla oli seitsemän sateenkaarta eli yhtä monta kuin oli poikia Jukolassa. Eikö se ole fantastista, jos jokin on fantastista ?
 Kirjoitan teille kuitenkin saadakseni selville hieman ilmapiiristä siellä Euroopan laidalla, koska koti-ikävä on ruvennut vaivaamaan mieltäni. Ja katumus. Niin, katumuksen kauhea vanne puristaa päätäni rautanyrkin tavoin. Minua kaduttaa, että pilasin Suomen talouden, vaikka juuri silloin, kun sitä pilasin, se tuntui hyvältä idealta. Olin "niin onnellinen" joka asiassa ja joka käänteessä ja poskeni olivat punaiset kuin ruusut. Olin sokaistunut omasta erinomaisuudestani, jolle ei mielestäni vertaa löytynyt tältä planeetalta. Olinhan myös reservin yliluutnantti.
   Kun sitten veronmaksajat viimein tiedostivat tekoni kauheudet, etsin pakopaikkaa. Onneksi täällä Brysselissä' oli myös Hyvä Veli- järjestelmä. Täällä kaltaiseni palkitsivat tekoni jättipalkalla. En nyt tarkkaan muista, vastustinko tuota jättipalkkaa vai en. Ehkä vastustin, ehkä en.
  Nykyiseen virkaani en  ole demokraattisesti valittu. En ole vastuussa mistään. En ole riippuvainen äänestäjistä, jotka tuon jättipalkan maksavat. Heiltä ei ole kysytty mitään.
   Olen kuitenkin siis niin pahoillani, että pilasin Suomen talouden, vaikka juuri silloin se tuntui hyvältä idealta. Olen pahoillani, että kyykytin vanhuksia ja köyhiä, vaikka silloin se tuntui hyvältä idealta. Olen pahoillani, että lainasin Suomen veronmaksajien rahoja Kreikkaan sanoen sitä muka " hyväksi bisnekseksi", mutta juuri silloin veronmaksajien rahojen heittäminen Kankkulan kaivoon tuntui hyvältä idealta. Olen pahoillani, että jätin taakseni poltetun maan.
  Palaisin mielelläni Suomeen, mutta vihaiset veronmaksajat, joita kyykytin, vartioivat lentokenttiä ja satamia. En uskalla edes naamioituneena niin vain palata, vaikka se fantastista olisikin.
  Niinpä kysynkin teiltä ihmiskuiskaaja tohtori Matti:
1) Voinko palata turvallisesti Suomeen? ( Viettäisin mieluusti ainakin osan kesälomasta kotikonnuillani Siilinjärvellä Pohjois-Savossa, jos se vain veronmaksajille käy.)
Vaihtoehtoisesti kysyn:
2) Voinko tulla käymään Suomessa ? ( Noutaisin sen minulle rakkaan julisteeksi suurentamani valokuvan, joka otettiin, kun sain erottaa Ilkka Kanervan ulkoministerin paikalta. Lupaisin palata Brysseliin 3 vrk:n sisällä.)
3) Voinko tulla piipahtamaan Suomessa? ( Siis siten, että lupaan lähteä takaisin heti seuraavalla lennolla)
   Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, mitä voin tehdä jotta saan armon ja anteeksiannon suomalaisilta veronmaksajilta? Odotan kuiskauksianne täällä Brysselin lentoasemalla. Uskaltaako lähteä vaiko ei uskalla, siinäpä pulma. Toivoakseni saan kuulla teistä pian. Fantastista vaan kaikille suomalaisille."

Tohtori Matin vastaus: Hyvä reservin yliluutnantti, nimimerkki "Jyrki Katainen" (kok), olitte Suomen valtiovarainministeri vuosina 2007-2011 ja sitten pääministeri 2011-2014. Yhteensä seitsemän vuoden ajan. Nuo vuodet olivat tuhoisia Suomen taloudelle. Poltitte maan karrelle. Vain heinäsirkkaparvia ette onnistuneet loihtimaan tänne. Helsingin Sanomien talousuutisten 11.4.2014 mukaan Suomen valtion velka nousi aikananne 63 miljardista eurosta 110 miljardiin euroon. Suomi siis velkaantui teidän johdollanne lisää 47 miljardia euroa, lue: 47.000.000.000 euroa. Olette Suomen kaikkien aikojen kalliimmaksi tullut poliitikko.
   Selkärangallinen ihminen korvaa aiheuttamansa tuhon. Voitte maksaa velkanne 47.000.000.000 euroa Suomen Valtionkonttorin tilille. Tilin numeron saatte nykyiseltä valtiovarainministeri "Petteri Orpolta". Hänen kanssaan voinette myös ehkä neuvotella siitä, että maksatte velkanne erissä. Kunhan maksatte.
   Hyvä reservin yliluutnantti, nimimerkki "Jyrki Katainen" (kok), ei teidän siellä lentokentällä kannata odotella. Vastaus kaikkiin kolmeen kysymykseenne on kielteinen, kunnes olette velkanne 47.000.000.000 euroa korkoineen maksanut. Veronmaksajat ovat hyvin suutuksissaan, sieraimet höyryävät. Ette voi palata rikospaikalle. Jotkut puhuvat valtakunnanoikeudeta. Toiset tervasta ja höyhenistä. Yhä useammat molemmista.
   Ugh ! fantastiset veronmaksajat ovat puhuneet.