Pakina: Suomen hallitus

    

Pakina: Suomen hallitus

  

Petteri Orpo, Suomen hallitus, Politiikka

Tiikka on vaativa laji, varsinkin politiikka

Suomen hallitus – vakavaa politiikkaa vai komediaa?

Suomen hallitus on kuin pitkäikäinen saippuaooppera: juonenkäänteet ovat yllättäviä, hahmot vaihtuvat tiheään, ja draamaa riittää enemmän kuin keskiverto tosi-tv-sarjassa. Välillä se muistuttaa seikkailuelokuvaa, jossa sankarit ja roistot vaihtavat rooleja lennosta, ja toisinaan se on puhdasta farssia – paitsi että lipun hinta näkyy verotuksessa.

Hallituksen muodostaminen on jo itsessään kuin huippujännittävä urheilulaji. Vaaleissa kansa antaa poliitikoille äänensä, mutta varsinainen show alkaa vasta sen jälkeen, kun puolueet yrittävät löytää keskenään jonkinlaisen yhteisen sävelen. Tämä muistuttaa hieman sitä, kun perhe yrittää päättää, mistä tilataan pizzaa – yksi haluaa pepperonia, toinen vegaanitäytteitä ja kolmas miettii, voiko tilata pelkän juuston ilman pohjaa. Lopputuloksena on kompromissi, josta kukaan ei ole täysin tyytyväinen, mutta jonka kanssa yritetään elää seuraavat neljä vuotta.

Kun hallitus lopulta saadaan kasaan, alkaa sen todellinen työ – eli se, että hallituspuolueet yrittävät olla riitelemättä keskenään julkisesti. Tässä vaiheessa poliitikot kehittävät mestarillisia taitoja vastata toimittajien kysymyksiin ilman, että he oikeastaan sanovat mitään. Kuuluisia lauseita ovat esimerkiksi "tämä on monisyinen kysymys", "emme halua spekuloida" ja "tärkeintä on katsoa eteenpäin". Joskus joku erehtyy sanomaan jotain rehellistä, ja siitä seuraa kansallinen kohu, joka kestää kolme päivää ja johtaa lopulta siihen, että joku pahoittelee sanomisiaan X:ssä.

Suomen hallituksen ohjelma on myös oma taiteenlajinsa. Se on kuin uuden vuoden lupaus: täynnä hyvää tarkoittavia tavoitteita, joista osa unohtuu jo ensimmäisen kuukauden aikana. Budjettiriihessä puolestaan poliitikot neuvottelevat kuin kirpputorilla: "jos minä annan sinulle tämän veroalennuksen, saatko sinä suostumaan polttoaineveron korotukseen?". Jokainen puolue haluaa viedä kotiin jotain, mitä voi esitellä omille äänestäjilleen, mutta lopulta kaikilla on vain vähän tyytymättömiä ilmeitä ja kevyesti vääntyneet selitykset siitä, miksi "tämä oli paras mahdollinen ratkaisu tässä tilanteessa".

Ja sitten, juuri kun asiat alkavat rullata, joku tekee jotain, mikä kaataa koko korttitalon. Yksi ministeri eroaa, toinen tekee X:ssä harkitsemattoman päivityksen, ja kolmas joutuu selittelemään vuosikymmenten takaista lausuntoaan. Yhtäkkiä spekulaatiot uusista vaaleista alkavat, ja media riemuitsee uusista otsikoista. Kansalaiset puolestaan huokaavat syvään ja toteavat, että "taas mennään".

Lopulta, olipa hallitus minkälainen tahansa, se pysyy juuri ja juuri kasassa siihen asti, kunnes on aika taas valita uudet päättäjät. Ja sitten koko sirkus alkaa alusta.

Suomen hallitus ei ehkä ole täydellinen, mutta ainakin se tarjoaa meille kaikille viihdettä – halusimmepa sitä tai emme.

Vielä tämäkin:

Hyvät hallituksen ministerit itse kukin tahollaan, menkää itseenne ja kysykää mitä voitte tehdä enemmän kansalaisten hyväksi ja vähemmän oman itsenne hyväksi. Menkää itseenne nyt heti. Kukin siinä paikassa, jossa juuri nyt on.