maanantai 29. elokuuta 2016

Ulkoministeri "Timo Soini" ( ps ) etsii vahvuuksiaan.

Ulkoministeri "Timo Soini" ( ps ) etsii vahvuuksiaan.



Nimimerkki "Timo Soini" ( ps) kyselee ihmiskuiskauksia, jotka keventäisivät hänen ulkoministerin virkaansa.
" Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, olen käynyt ainakin viidessä yleisötilaisuudessa, joissa olette esiintynyt ja selittänyt  mm. mutkalle väännetyn rautakangen suoraksi. Olen joka kerta ollut yhtä vaikuttunut. Siksi kirjoitan teille.
   Työni on raskasta kaikkien Lavrovien ja Kerryjen kanssa, ei se kevyttä ole, salkku painaa. Viime aikoina olen huomannut, vastoinkäymisistä huolimatta, että minussa asuu pieni taiteilija. Sekä näyttämötaide että muu taide kiinnostaa. Olen maalannut muutaman taulun, myin niitä kirpputorilla Kankaanpäälaiseksi veturinkuljettajaksi naamioituneena. Mutta kukaan ei ostanut taulujani. Kävin tunnin verran oluella läheisesssä baarissa, mutta kukaan ei varastanut niitä myyntipaikalta. Olen maisterismies, mutta myös jätkä, joka haluaa näytellä jätkä-elokuvassa pääosaa. Ulkonäöllisesti minussa on piirteitä niin Tauno Palosta kuin Clark Cablesta. Kirjoitin "Aku Louhimiehelle" ja yritin saada suuren rakastajan roolin hänen tukinuitto-elokuvastaan, mutta vastausta ei ole kuulunut. Kirjoitin myös "Markku Pölöselle" sankariroolin saadakseni, mutta ei vastausta sieltäkään. Olen myös aina halunnut esiintyä Dressman- mainoksessa; siinä, jossa korskeat miesoriit nousevat merestä uikkareissaan paksu vesi iholta ja hiuksista valuen kuin hanhen selästä. Otin eteisen peilin kautta älykameralla itsestäni kuvan uikkareissani, ja lähetin Dressmanille, mutta pihaustakaan ei ole kuulunut. Halusin johtaa Perussuomalaisten puoluekokousta sirkustirehtöörin asussa ruoska kädessä, mutta puoluetoverit ottivat minusta otteen takahuoneessa, ja pukivat puvun päälleni. Että näin olen yrittänyt taiteellistaa elämääni.
   Hyvä tohtori Matti, mitkä ovat minun taiteellisia vahvuuksiani ? "
  

Ihmiskuiskaaja tohtori Matin vastaus: Hyvä nimimerkki "Timo Soini", kaikenlaiset savupiiput ovat nopeasti katoamassa suomalaisesta kaupunkimaisemasta. Myös Espoosta, jossa asutte. Kaukolämmön takia kerrostaloissa ei enää ole tuttuja savupiippuja. Mutta ihmiset kaipaavat savupiippujaan. Kas siinä ihmisten kaipuu menneeseen maailmaan ja teidän taiteenne voivat kohdata, Teille "Timo Soini" sopii performanssitaide kuin nenä päähän. Te annatte ihmisille savupiiput takaisin  juuri ja nimenomaan performanssitaiteen muodossa.
  Hyvä "Timo Soini", hankkikaa haalarit, joissa on punainen tiili-kuviointi laastisaumoineen, maalauttakaa myös kasvoihinne sama kuviointi. Hyvä olisi myös ottaa yhteys pyrotekniikan ihmisiin, jotka saisivat sieraimistanne ja päästänne nousemaan mustaa nokisavua oikealla hetkellä..Pyytäkää lupa kiinteistöjen omistajilta, ja aloittakaa esiintymiskiertueenne. Nouskaa katolle, seiskää asennossa hetki, nostakaa megafoni huulillenne ja huutakaa sydämenne kyllyydestä sieraimet ja pää savuten: " Olen savuava piippu, olen savupiippu!" Laskekaa megafoni, kääntykää 90 astetta rauhallisin, mekaanisin liikkein, nostakaa megafoni huulillenne ja huutakaa taas kuin ette olisi koskaan sitä huutaneet, vaikka juuri äsken huusitte: "Olen savuava piippu, olen savupiippu!" Toistakaa tämä  huuto neljään eri ilmansuuntaan. Jos voimia on jäljellä, niin pyörikää huutoinenne useampi kierros. Kovin tärkeää ovat nuo mekaaniset, robottimaiset liikkeet ja se, että ette heti pysähdyttyänne huuda vaan annatte ihmisille odottavan, piinallisen jännityshetken, että "mitä tuokin tuolla tekee", kunnes ihmiset sitten huudettuanne näkevät, että olette  vanha, tuttu savupiippu, ja rauhoittuvat.
   Hyvä nimimerkki "Timo Soini", huutakaa tuo "Olen savuava piippu, olen savupiippu!" niin sydäntä repivästi ja sovittamattomasti, niin kurkuttomasti ja verta hyydyttävästi, kuin huusitte performanssissanne eduskunnan istuntosalissa neljään eri suuntaan: " Piikki kiinni !" , niin joku tapahtumanjärjestäjä voi jopa ostaa teoksenne. Eduskunta ei silloin ostanut. Ettekä te itsekään sitten myöhemmin.

maanantai 22. elokuuta 2016

Kansanedustaja "Ville Niinistö" ( vihr.) kysyy autonsa öljyn- ja tulppienvaihdosta.


Kansanedustaja "Ville Niinistö" ( vihr.) kysyy autonsa öljyn- ja tulppienvaihdosta.



Nimimerkki " Ville Niinistö" ( vihr.) kysyy autonsa huollosta seuraavaa:
" Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti: Olen ihan vihreä, ajelen polkupyörällä, morjestelen tuntemattomia, hymyilen paljon itsekseni, olen vähäpäästöinen, halaan puita, alushousuni on valmistettu järvikaisloista, pidän villapaitaa julkisilla paikoilla. Omistan kylläkin auton, mutta olen ihan vihreä senkin suhteen. Tiedän vain suunnilleen sen, että kun vilkkua näytetään oikealle, niin rattia pyöritetään samaan suuntaan. Käännyn nimenomaan aina ja vain oikealle, sillä olen oikeakätinen. Tästä johtuu, että kilometrejä kertyy runsaammin kuin jos olisi molempikätinen. Onneksi eduskuntalo, työpaikkani, on oikealla puolella.
   Hyvä ihmiskuiskaaja, autoni huoltokirjassa lukee, että öljyt ja tulpat on vaihdettava 20000 km:n välein. Viime talvena tuo 20000 km täyttyi Mannerheimintiellä, kun olin ajamassa eduskuntaan. Olin niin muissa ajatuksissa, että ajoin 200 metriä liian pitkälle ennen kuin pysähdyin. En tiennyt, miten tarkkaan tuota kilometrirajaa oli noudatettava.
    Olen kova poika ottamaan asioista selvää. Jos en tiedä jotain, niin otan selvää. Siksi olen yleensä aina selvittämässä jotakin asiaa.  Siksi soitin nimimerkki "Satu Hassille" ( vihr.) ja kysyin asiaa. "Satu Hassi" kertoi olevansa ihan luomuvihreä ja kuulleensa koko autoista vasta edellisviikolla serkultaan. Soitin sitten nimimerkki " Pekka Haavistolle" ( vihr.) ja kysyin samaa asiaa. "Pekka Haavisto" kertoi olleensa, vaikka oli ihan vihreä hänkin,  muutaman kerran auton kyydissä, mutta ei tietänyt  mitään niiden tulpista ja öljyistä. "Pekka" arveli autojen olevan vieterikäyttöisiä, sillä hän oli kuullut ikäänkuin vieterin pyörimisääntä konepellin alta. mutta hän ei ollut varma asiasta. Seuraavaksi soitin sedälleni nimimerkki "Sauli Niinistölle" ja kysyin samaa asiaa. "Sauli Niinistö" oli melko kiireinen, mutta antoi neuvon, että kyllä niiden tulppa- ja öljynvaihtojen kanssa kannattaa olla melko tarkka.
  Setäni neuvoa noudattaen soitin puoluetoverille nimimerkki "Oras Tynkkyselle" (vihr.), kerroin tukalasta tilanteestani ja pyysin häntä tuomaan tulpat ja öljyt. "Orasta" odotellessa peruutin nuo viheliäiset 200 metriä, jotka olivat menneet yli huoltorajasta, jotta tuo 20000 km täsmäsi. Kun "Oras" tuli ja näki kurjuuteni, hän auttoi minua suuresti. Sillä aikaa kun minä vaihdoin öljyt ja suodattimen, "Oras" katsoi huoltokirjasta tulppien paikat ja vaihtoi ne. Ohjekirjassa ei sanottu sanallakaan, että vaihdettavien tulppien tuli olla uusia. Siksi "Oras" vaihtoi vain tulppien paikkaa. Hän vaihtoi tulppien järjestyksen 1-2-3-4 järjestykseen 3-1-4-2. Myös tulppiin tulevien virtajohtojen paikat vahdettiin samaan järjestykseen siinä samassa.
   Mannerheimintie oli siinä vaiheessa jo ihan tukossa. Tööttäyksiä, nyrkkien näyttämisiä, keskisormet pystyssä, asiattomia huuteluja. Jossain vaiheessa siihen tuli myös poliisi, joka antoi minulle roimat sakot.
   Olen sellainen ihminen, jolla on villapaita päällä, tai sitten villapaita ei ole päällä. Tai päinvastoin. Oli onni, että nyt oli pohjalainen villapaita päällä, sillä pakkasta oli - 24 astetta, ja viimakin kävi. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tulpat ja öljyt tulivat vaihdetuiksi ajallaan ja pääsin jatkamaan matkaani. En kuitenkaan päässyt jatkamaan matkaani omalla autollani, sillä jostain syystä se ei enää käynnistynyt. Pääsin jatkamaan matkaani hinausauton kyydissä.
  Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, kysynkin nyt vastaisuuden varalle: 1) Miten tarkka noiden tulppien ja öljyn vaihtaminen ajallaan on?  2) Ja jäähän tämä meidän keskeiseksi? "

Ihmiskuiskaaja tohtori Matin vastaus: 1) Tulpat ja öljyt kannattaa vaihtaa toki ajallaan, mutta ei niiden kanssa tarvitse olla ihan niin tarkka kuin sinä olit. Olisit hyvin voinut ajaa kotiisi tai huoltoasemalle. Tarvittaessa  muutaman sadan, jopa tuhannen kilometrin ylitykset tuohon 20000 km:n rajaan ovat täysin sallittuja ja luonnollisia. 2) Kyllä tämä jää meidän keskeiseksi, mitä tällaista koko kansalle huutelemaan. Vain valitsemanne nimimerkki näytetään.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kansanedustaja "Paavo Arhinmäki" ( vas.) kysyy eduskunnan saunasta.

Kansanedustaja "Paavo Arhinmäki" ( vas.) kysyy eduskunnan saunasta.


Nimimerkki "Paavo Arhinmäki" ( vas.) lähestyy Tohtori Mattia seuraavanlaisella e-maililla: 
    "Hyvä tohtori Matti, eduskunnan sauna uusittiin vuonna 2014, jolloin sinne hankittiin mm. 8300 euroa maksava lasikantinen älykiuas GXL750. Nyt kuitenkin kovan istumisen seurauksena saunan laude on alkanut tikkuuntua, emmekä voi istua siinä rennosti kokopainollamme. Mielet ovat matalalla, lääkärissä käynnit ovat lisääntyneet. Apteekissa ravaamme viikottain. Suuren määrän erilaisia pihtejä olemma hankkineet. Särkee, vihlaisee, ulisuttaa ja kivuttaa jatkuvasti. Joudumme alinomaan kantamaan mukanamme voidetuubia, josta sitten voitelemme toisiamme kaveriapuna.   Niinpä elokuussa tänä vuonna  olimme eduskuntatalon portailla, minä nimimerkki "Paavo Arhinmäki" ( vas.), nimimerkki "Eero Heinäluoma" ( sdp), nimimerkki "Ben Zyskowicz" (kok), ja nimimerkki "Seppo Kääriäinen" ( kesk.), ja puhuimme lauteiden uusimisesta. Päädyimme siihen lopputulokseen, että haapa lienee edelleen se paras materiaali lauteiden tekoon. Nyökyttelimme päitämme näyttävästi.  Seppo oli käyttänyt omassa saunassaan syvältä Savon susimetsistä kaadettua kuusta, mutta siitä oli irronnut pihkaa hanuriin joka lauantai.
   No, kuin taivaan lahjana siihen tuli nuori teekkari, joka oli kuullut pohdintojamme. Teekkari kertoi opistelevansa Aalto-yliopistossa nimenomaan saunaan liittyvää tiedettä. Hän kertoi suosittelevansa tavallisen veronmaksajan laudepuuksi haapaa, mutta kansanedustajat, joita hän kertoi arvostavansa kovasti, tarvitsisivat saunaansa jotain parempaa ja älyllisempää. Teekkari kertoi, että Aalto- yliopistossa suoritettujen kokeiden perusteella älykiukaan  GXL750 löyly ei ole täydellistä, ellei lauteena ole käytetty galvanoitua peltiä.
   Teekkari siis suositteli eduskunnan saunan lauteeksi galvanoitua peltiä, joka kuullosti ihan hyvältä vaihtoehdolta. Nyökyttelimme taas päitämme näyttävästi. Myös teekkari nyökytteli päätään.
   Nyt kysynkin teiltä, ihmiskuiskaaja tohtori Matti, joka kaiken tiedätte ja selitätte: Otammeko lauteiden materiaaliksi haavan, vai teekkarin suosittelemaa galvanoitua peltiä ?"

  Ihmiskuiskaaja tohtori Matin vastaus: Hyvä nimimerkki "Paavo Arhinmäki": Vaikka olitte juuri leikannut teekkarin opitotukea, niin siitä huolimatta teekkari arvosti ja kunnioitti teitä kansanedustajia antamalla tietämyksensä käyttöönne. Teekkarin suosittelema vaihtoehto vaikuttaa hyvältä. Noudattakaa sitä. Me veronmaksajat olemme iloisia, että jo maksamamme 8300 euron älykiukaan GLX750 lisäksi saamme maksaa myös teekkarin suosittelemat lauteet. Me veronmaksajat nyökyttelemme kiitollisina päitämme loputtomiin. Taivaalle on syttynyt valtava tähti. Joulu on tullut sydämiimme..
 
   

tiistai 16. elokuuta 2016

Pakina: RATTIJUOPPOJEN KOOTUT SELITYKSET ?


Pakina:  RATTIJUOPPOJEN KOOTUT SELITYKSET ?

Algot Tuunanen Merikarvialta kirjoittaa vapisevalla käsialalla juoneensa anopin keittämän suolaisen madekeiton päälle ventillisen kefiiripiimää. (Rankkana uhkapelurina tunnettu Tuunanen tarkoittanee juoneensa kefiiripiimää 21 litraa. Pakinoitsijan huomautus!) Tästä tuimasta janosta oli Algotin tietämättä äitynyt 3,3 promillen kaatokänni, jonka seurauksena Algot oli revitty putkaan autonsa ratista. Tuomiotakin oli myöhemmin tullut masentavan paljon.
  Algotin lisäksi Tuunasen perheeseen kuuluu vaimo Liisi,sekä kolme heidän alaikäistä lastaan. Sekä ikuiseksi häälahjaksi tullut anoppi.
  Anopin takia Algotin elämä on muutenkin yhtä surkeutta täynnä. Anoppi on aina äänessä ja suu auki. Madettakaan Algot ei osaa perata niin,etteikö siitä jotain huomauttettaisi. Algotin mukaan anoppi on ainut hänen tietämänsä ihminen,jolta on kieli palanut rakkuloille helteisenä kesäpäivänä. Öisinkään anoppi ei malta olla hiljaa vaan jakelee unissaan määräyksiä miten Algotin pitäisi olla ja elää.
  Rattijuopumus oli tapahtunut puoli vuotta sitten. Kefiirit juotuaan oli Algot pahaa aavistamatta lähtenyt ostamaan anopilleen piipputupakkaa kylän kioskilta. Tiukassa mutkassa auto ei teknisen vian vuoksi ollut totellut Algotin määräämää suuntaa vaan jatkanut suoraan ojan yli päin männikköä Algot kyydissään. Sitten tulivatkin jo poliisit paikalle pillit ulvoen taivaan täydeltä.
  "Eikö anoppia voi laittaa syytteeseen suolaisine madekeittoineen? Ja mikä on Valion vastuu? Eikö kefiiripurkin kyljessä pitäisi lukea varoitus autoilijoille?" kyselee masentunut Algot.
  "Olen joutunut oikeusmurhan uhriksi",kirjoittaa vankilaan pääsyä odotteleva Algot Tuunanen Merikarvialta katkeransävyisen kirjeensä lopussa ja vannoo valittavansa tuomiostaan aina Haagin Kansainväliseen Oikeuteen asti. Sinne hän uhkaa raahata myös anoppinsa todistuskappaleeksi.

Myös Pasi Siponen Pälkäneeltä on kirjeensä perusteella kavalan piimän viaton uhri.
  Siponen kirjoittaa olevansa 47-vuotias sahatyöntekijä. Sirkkelillä työskentelijäksi Siponen kertoo olevansa helposti tunnistettavissa. Vasemmasta kädestä puuttuu muutama sormi ja kantapäästäkin viipale. Muutekin Siposen terveys on viime vuosina reistaillut pahasti. Muistikatkoksia on esiintynyt ja pahoinvointeja varsinkin maanantai-aamuisin. Sairaseläkkeelle Siponen ei lukuisista yrityksistä huolimatta ole päässyt,koska "pirullisen työpaikkalääkärin" mukaan noinkin suuri osa sahatyöntekijän raajoista on vielä kasassa.
  Sirkkelöinti on raskasta puuhaa,kertoo Siponen edelleen. Tukit ovat suuria ja raskaita. Siinä nälkä paisuu joskus ihan mahdottomaksi. Varsinkin kesähelteellä.
  Siponen kertoo ostaneensa 14 muhevaa piimälimppua nälkäänsä. Piimälimput Siponen oli syönyt heti aamupäivän kuluessa,hän oli pitänyt niitä sirkkelin alla pystyssä. Tästä nälkä oli kuitenkin päivän mittaan vain yltynyt,jonka seurauksena Siponen oli päättänyt lähteä ostamaan muutaman limpun lisää lähikaupasta. Mutta matkalla "Kissalan pojat" olivat pysäyttäneet ja pakottaneet puhaltamaan. Siposen täydelliseksi tyrmistykseksi promilleja oli löytynyt 2,7.
  Siposen mukaan piimälimppujen myynti on siirrettävä Alkoon,jos niissä kerran on sen verran piimäjäämiä,että niistä humaltuu. Siponen kertoo piimälimppujen kuuluneen ruokavalioonsa ripillepääsystä lähtien. Siponen on tietämättään ollut juovuksissa yli 30 vuotta.
  "Ja eikö poliiseilla ole muuta tekemistä kuin kytätä piimälimppujen syöjiä pusikossa?",kyselee Pasi Siponen Pälkäneeltä kirjeensä lopussa.

Nimimerkki "Suoraan mummon kasvimaalle" Janakkalasta kertoo olevansa ammatiltaan johtaja. Työnsä vuoksi hän joutuu käyttämään paljon autoa. Joskus enemmänkin.
  Kun käry kävi nimimerkki "Suoraan mummon kasvimaalle" ei ollut kertomansa mukaan juonut alkoholia yli kolmeen vuoteen,ja silloinkin vain vaivaiset kaksi keskiolutpulloa sisarensa häissä Työväentalolla. Sitä hän ihmettelee kovin,että miten kauan alkoholi oikein parhaimmillaan pysyy veressä.
  Myös poliisit saavat moitteita. Poliisit olivat irvisuin pilkanneet hänen ammattiaan. Häntä oli sanottu harhaanjohtajaksi. Muutenkin häntä oli kohdeltu kuin rattijuoppoa.
    Se, että poliisit olivat joutuneet taluttamaan häntä poliisiautoon, johtui johtajan mukaan äkillisestä migreenikohtauksesta. Oksentelu poliisiauton penkille ja vanhemman konstaapelin housuille sen sijaan johtui kokkibakteerista, jonka hän oli saanut salaatin syömisestä.
  Kirjeensä lopussa nimimerkki painottaa uudelleen,ettei tosiaankaan ollut juonut mitään yli kolmeen vuoteen. Ja silloinkin siis nuo kaksi keskiolutpulloa. Sisarkin oli jo ehtinyt erota turkkilaisesta miehestään ja avioitua nigerialaisen kanssa. Kuitenkin promilleja oli löytynyt 4.4.
  "Voiko tämä olla tottakaan?" kyselee nimimerkki "Suoraan mummon kasvimaalle" Janakkalasta.

Benjamin Koponen Varpaisjärveltä kirjoittaa syöneensä puoliksi enonsa kanssa Ruotsinlaivalta tuomansa 34 rasiaa liköörikonvehteja ja tulleensa siitä yllättäen 3,9 promillen humalatilaan.
  Koponen ja hänen enonsa olivat lähteneet soutelemaan Varpaisjärvelle juhannusaattona. Lämpimikseen he olivat syöneet mukaansa varaamiaan liköörikonvehteja. Jossain vaiheessa eno oli noussut seisomaan veneessä laskeakseen vetensä. Vene oli alkanut keikkua yhä enemmän ja enemmän. Sitten eno oli pudonnut veneestä.
  Mutta Koponen oli toiminut ripeästi ja pelastanut enonsa. Rantaan selviydyttyään Koponen oli lähtenyt autolla kyyditsemään enoaan lämpimään läheiseen ravintolaan. Mutta rumat poliisit olivat katkaisseet matkan. Eno oli saanut lämmetä putkassa. Samoin Koponen.
  Oikeudessa pahansuovat ranta-asukkaat olivat Koposen mukaan perättömästi lausuneet,että järvellä oli hoilattu ja mekastettu oikein tosissaan. Oli kuulemma hoilattu "Isontalon Anttia ja Rannanjärveä" niin,että koko järvi oli vapissut kovasti. Mekastus oli kuulemma kuulunut kirkolle asti. Nämä tällaiset puheet Koponen kiistää jyrkästi. Järvellä he olivat olleet ihan kiltisti. Korkeintaan he olivat hyräilleet Sibeliuksen Finlandiaa,koska se on kaunis sävelmä, ja sopii hyräiltäväksi nimenomaan juhannusaattona järvenselällä. Veneen pohjalta löydetyt neljä tyhjää Pöytäviina-pulloa eno oli Koposen kertoman mukaan ottanut talteen rannalta, jonne joku nuorisosakki oli ne jättänyt tyhjiksi juotuina. Enon tarkoitus oli palauttaa pullot läheiseen K- markettiin, josta niistä saisi 15 senttiä / kpl. Rahat eno oli aikonut lahjoittaa Luonnonsuojelusäätiölle. 
  "Olemme enojaan rakastava kansa. Mutta liian monen eno on pudonnut veneestä. Ei kukaan ole niin sydämetön,että jättää veneestä pudonneen enonsa tahallaan paleltumaan kuoliaaksi",toteaa Benjamin Koponen Varpaisjärveltä kirjeensä lopuksi.
  Tähän toteamukseen on jokaisen enoaan rakastavan suomalaisen helppo yhtyä.