torstai 1. joulukuuta 2016

Joulutarina : Suojelusenkeli





Joulutarina  :
                           Suojelusenkeli

On outoa ja menetys, ettei media käsitellyt allaolevaa tapausta tapahtuma-aikaan vuonna 2002 sen laajemmin ja tutkivammin. Oli vain lyhyet yhden palstan uutiset Turun Sanomissa ja Helsingin Sanomissa. Lyhyet uutiset olivat myös Washington Postissa ja ruotsalaisessa Expressenissä, jossa kylläkin oli myös valokuva Turun Yliopistollisesta Keskussairaalasta. Mutta ei mitään sen syvällisempää ja tarkempaa, myöskään paikalla olevat lääkärit eivät tuoneet asiaa esille julkaisuissaan.
  Leikkasin tätä juttua koskevan pienen uutisen Helsingin Sanomista ja pistin lukemani kirjan väliin. On tietämätön tarkoitus miksi se tipahti vuosien jälkeen työpöydälleni kuin antaen minulle käskyn ja luvan tutkia asiaa.
  Kerron nyt tuon tarinan teille niin kuin olen sen kuullut ja ymmärtänyt.



Joka vuosi ennen joulua Turun Yliopistollisen Keskussairaalan syöpäosastolle saapuu kirje, joka on leimattu joko Suomessa tai Norjassa. Kirjeessä on pienessä muovipussissa auringonkukansiemeniä ja joulukortti, jossa toivotetaan osaston hoitajille Rauhallista Joulua, allekirjoituksena on pelkkä etunimi. Kortissa on aina myös jokin lyhyt lause, kuten ” Ihana uinti hyisessä vuonossa tänään.” tai ”Pian on jälleen yhteinen Joulu lasten kanssa.” Kirjeen avattuaan ylihoitaja, jolla on ikuisesti uneliaat silmät, laittaa kortin osaston henkilökunnan ilmoitustaululle, josta muut voivat lukea sen päivän mittaan. Sitten hän ottaa laatikosta sinne varatut kynttilän, kynttilänjalan ja tulitikut.  Muut tehtävät jättäen hän kulkee erääseen huoneeseen ja aukaisee ikkunan. Hän ripottelee siemenet ikkunanlaudalle ja sulkee sitten ikkunan. Hän laittaa kynttilän sisäpuolen ikkunanlaudalle ja sytyttää kynttilän. Sen tehtyään hän on hetken oman itsensä kanssa ja tuijottaa taivaalle. Savupiippuja ei enää ole, ne räjäytettiin alas vuosia sitten, kun tehdas suljettiin. Mutta muuten taivas on sama. Kuin silloin.  Jos huoneessa oleva potilas kysyy asiasta jotain, niin hän vastaa, että näin on ollut tapana.



Korkeat savupiiput, jotka näkyivät sairaalaan naisen huoneeseen, sylkivät ilmaan mustaa savua yötä päivää. Oli muutama päivä ennen Joulua. Nainen tuijotti herkeämättä ulos ikkunasta. Pakkasen takia taivas oli menettänyt sinensä, taivas oli kuin poltettua tuhkaa, ja nainen yritti mielessään yhdistää sitä vasten piirtyvät savupatsaat joihinkin ihmishahmoihin tai eläimiin. Mutta hänen ajatuksensa olivat liian sekaisin. Hän ajatteli, että tehtaiden savu likaa ilmaa. Nainen ajatteli myös kuolemaa. Nainen ihmetteli, miten nopeasti kaikki oli mennyt, miksi syntymästä kuolemaan oli niin lyhyt matka. Vasta äskenhän hän oli kasvanut lapsesta pituuteensa, vasta hetki sitten hän oli oppinut kävelemään, vasta äsken hän oli kaatunut polkupyörällä, vasta juuri hän oli käynyt koulunsa, vasta eilen hän oli rakastunut ja kutsunut lapsensa elämään.
   Nainen oli määrätty kiireelliseen leikkaukseen syksyllä havaitun taudin käännyttyä nopeasti agressiiviseksi, mutta siitä oli jo aikaa kolme  päivää, kun oli pitänyt leikata. Nainen oli kaikin tavoin yrittänyt siirtää leikkausta Joulun yli, mutta lääkäri ei ollut tähän suostunut. Sitä nainen nyt ihmetteli, kun mitään kiirettä ei enää tuntunut olevan. Kokeita oli otettu lisää pitkin päiviä. Kun yksi oli otettu, niin seuraava jo odotti. Kun nainen kysyi leikkauksestaan, hänelle vastattiin, että pian. Mutta leikkausta vaan ei ollut tullut. Nainen ajatteli, että se tiesi huonoa.
   Naisella oli kaksi lasta, 9- vuotias tyttö ja 8-vuotias poika. Sitä nainen suri eniten, ettei olisi Jouluna lasten kanssa kotona, ja siltä hieman tuntui, ettei enää milloinkaan. Naisen aviomies oli kuollut onnettomuudessa kolme vuotta sitten, eikä lapsilla sitten olisi kumpaakaan vanhempaa. Mies oli ollut rakas hänelle ensi silmäyksestä lähtien, eikä hän vieläkään oikein ymmärtänyt, miksi tämä oli otettu häneltä pois. Yhdessä he olivat viettäneet kesälomia Norjassa, sen eräässä vuonossa oli heidän autonsa ja telttansa paikka. Leirintäalueella oli myös pieni hotelli, jossa he olivat viettäneet muutaman Joulun. Oli selittämätön tarkoitus, miksi Norja oli muodostunut niin rakkaaksi heille, mutta  vaikeina hetkinä hän ajatteli siellä vietettyjä ihmeellisiä onnen päiviä. Mutta nyt tämäkään ajatus ei jaksanut kantaa. Tuhannet pienet leuat söivät hänen sisuksiaan.
  Nainen olisi ollut ihan hukassa ilman siskoaan. Sisko kävi katsomassa naista aamupäivisin ja sitten lasten kanssa iltapäivisin.
   He katsoivat toisiaan hiljaisuuden vallitessa. Sisko laittoi kätensä naisen käteen tuen merkiksi.
  -Hyvä on, menen kysymään, sisko sanoi sitten kuin olisi lukenut naisen ajatuksen.
   Sisko palasi kymmenen minuutin kuluttua.
  -Eivät osanneet sanoa mitään, lääkärit kuulemma tietävät, mutta ei heitäkään näkynyt missään.
   - Se on jo liian levinnyt, nainen sanoi lohduttomasti. – Ei mitään ole enää tehtävissä, ei kannata leikata. Eivät ne leikkaa, jos siitä ei ole mitään hyötyä. Ei tästä mitään muuta voi päätellä.
   - Älä höpsi. Näytät paljon paremmalta tänään. Jotain sinussa on tapahtunut parempaan, ihan oikeasti, naisen sisko sanoi.
   - Minulla oli outo tuntemus tänään, koko kehoani poltti kuin olisin ollut avannossa uimassa, nainen sanoi. – Itse asiassa, sama tunne oli eilen muutaman kerran. Ja ennenkin on ollut. Pelottaa, ihan kuin kuolema hyväilisi minua ennen ottamistaan.
   - Katso, lintu ikkunanlaudalla, sisko sanoi sitten.
   Nainen katsoi ikkunaan, mutta lintu oli jo ehtinyt lentää pois. Linnusta nainen sai kuitenkin välähdyksen ajaksi muistuman eräästä linnusta omassa lapsuudessaan. Hän oli silloin ollut 8- vuotias, ja makasi kovassa kuumeessa vuoteen omana, kun oli nähnyt linnun. Silloin oli ollut Marraskuun loppu, ja suuri  pihakoivu oli ollut lehdetön, siksi lintu oli näkynyt niin hyvin. Hän oli sairastanut yli viikon, ja hän oli nähnyt linnun puussa kolmena tai neljänä päivänä. Äiti oli kiikaroinut kaukoputkella paikallaan pysyttelevää lintua ja sanonut, että sen silmät leiskuivat punaisina valon osuessa.
  Ennen kuin naisen sisko lähti, nainen otti tyynynsä alta sinikantisen vihkon ja ojensi sen tälle. Siinä oli ohjeita lasten kasvatusta varten, jos kaikki menisi huonosti niin kuin nyt naisesta näytti ja tuntui.
   - Uit sinä vielä jälleen oikeassa avannossa tänä talvena, naisen sisko sanoi.
  Illalla nainen soitti siskolleen ahdistuneena. Hän puhui siitä, mitä oli kirjoittanut sinikantiseen vihkoon. Tyttö oli taiteellinen niin kuin edesmennyt isänsä, poika käytännöllinen äitinsä tavoin, joka halusi tehdä käsillään. Jonkun oli näytettävä heille se teiden risteys, josta monet erilaiset tiet lähtivät omaa elämää kohti. Lapsien teitä ei saanut kahlita, mutta jonkun oli suojeltava ja opastettava.
  Aamulla nainen soitti siskolleen heti kahdeksan jälkeen. Hän vaikutti yhä ahdistuneemmalta. Sisko lähti heti sairaalaan.
  -Kiitos, että olet olemassa, nainen sanoi. Hän tunsi siskonsa käden kädessään, se oli hyvä turvallinen käsi. – En tulisi toimeen ilman sinua. Kahden päivän päästä on Jouluaatto, ja minä olen täällä.
  -Kun kaikki on niin merkillistä, nainen puhui edelleen. – Silloin ensimmäisenä päivänä…Olen varma, että minua oltiin jo viemässä leikkaussaliin, mutta hoitaja sai kesken kaiken puhelinsoiton ja minut vietiinkin kokeisiin. Ja siitä asti kokeet ovat jatkuneet. Mutta kukaan ei puhu minulle mitään. Minulla oli taas yöllä ja aamulla se tuntemus. Kuumotus. Ne tuntemukset olivat jo kotona ennen kuin minut otettiin sisään sairaalaan.
  - Kaikki kääntyy vielä hyväksi, olenhan sanonut, sisko sanoi. – Usko minua, näytät tänäänkin jotenkin paremmalta kuin eilen. Tarkoitan sitä. Avannossa me vielä uimme maailman ääriin. Sattuuko sinua johonkin ?
   -Ei, ei minua satu…Kummallista sinänsä, ettei satu.
   Aamupala oli pöydällä syömättä.
  -Laitan hiuksesi, kulta.
   Nainen nousi istumaan ja sisko laittoi hänen hiuksiaan. Hän nosti pitkät hiukset kädelleen ja veti harjaa pitkin, lempein vedoin.
-Hiuksesikin ovat paksut ja terveet, saisinpa tällaiset hiukset. Katso, harjaan ei jäänyt yhtään hiusta niinkuin ennen.
   Nainen katsoi ikkunaan. Kirkastuvalle taivaalle oli muodostunut pilviä. Korkeat savupiiput nostivat nokensa ja tuhkansa pilviin ja pilviäkin ylemmäksi.
   -Hyvä on, sisko sanoi sitten, - käyn nyt kysymässä, enkä lähde tällä kertaa ilman vastauksia. Täytyyhän tähän selvyys saada.
Mutta hän ei ehtinyt poistua huoneesta, kun sinne saapui kaksi sairaanhoitajaa ja kolme lääkäriä. Lääkäreillä oli kansiot käsissään. Kaikilla oli vakavat ilmeet. Johtavan ylilääkärin oli selvästikin vaikea puhua ja ilmaista asia ymmärrettävästi. Hänkin vaikutti järkyttyneeltä.
   Nainen katsoi ylilääkärin suuta, joka puhui. Tunnekuohun valtaama nainen kuuli ja ymmärsi vain joitain yksittäisiä sanoja ja lauseita.
   -…kokeita, jotka…ymmärrettävästi näin ollen…
    Lääkärien takana naisen sisko perääntyi seinustalle ja istuutui tuolille, vaikka nainen halusi hänet vierelleen, kun tuntui, että kaikki katoaa. Nainen kuuli mielessään jonkin sävelmän soivan jostain kaukaa, se oli kaunis, turvallinen sävelmä. Hän ajatteli koulun kevätjuhlia, kun oli päässyt siirtymään yläasteelle.
   -… siksi emme leikkaa…
   -Paljonko minulla on aikaa? nainen kuuli itsensä kysyvän ääntään tuntematta.
Sairaanhoitaja, jolla oli ikuisesti uneliaat silmät, tarttui häntä kädestä ja olkaan.
   -Ei, te olette ymmärtänyt väärin, kokonaan väärin.
Nuorempi lääkäri, joka seisoi ylilääkäristä vasemmalla, astui askeleen eteenpäin ja otti tilanteen haltuunsa.
   -Niin, kuten kollegani jo sanoi, olemme monin kokein ja myös ulkopuolisin avuin varmistaneet asian. Tunti sitten saimme viimeisen  vahvistuksen Karoliinisesta Yliopistosairaalasta Ruotsista. Sinnekin lähetimme näytteet. Täysin kiistattomasti teillä oli se, mutta yhtä kiistattomasti teillä ei sitä enää ole. Mitään sekaannusta ei ole. Minulle ei ole koskaan sattunut tällaista kohdalle. Olitte kuolemansairas, mutta ette enää. Olette täysin terve.  Emme mekään hevillä tätä uskoneet, siksi tämä hiukan venyi.  Me emme leikkaa teitä, koska ei ole mitään leikattavaa. Emme ymmärrä mitä on tapahtunut. Toivotan itseni, kollegoitteni, tämän osaston ja koko sairaalan puolesta teille  Hyvää ja Rauhallista Joulua.
- Mitä te puhutte? nainen kysyi tyhmänä huoneen hiljaa huojuessa hänen ympärillään.
   Toinen sairaanhoitajista  laski naisen kotivaatteet sängylle.
  Silloin  kumma kuumotus lävisti jälleen naisen. Nyt se oli vain hetken aalto.
   Oudon vaiston lumoamana nainen käänsi katseensa ikkunaan. Savupiippuja ei enää näkynyt, ensilumi oli alkanut sataa sakeana. Isot hiutaleet leijuivat puhtaina ja valkoisina alas. Valkoinen Joulu, nainen ehti ajatella.
   Sitten nainen näki sen.
   Lumen keskellä.
   Ikkunanlaudalla.
   Päätään kallistelevan, punasilmäisen linnun.
.
.
.
.
Joulutarina: Suojelusenkeli. Suojelusenkeli maalaus, suojelusenkeli runo, suojelusenkeli tarina, oma suojelusenkeli, suojelusenkeli kokemuksia, suojelusenkeli youtube, suojelusenkeli sanat.

   

tiistai 15. marraskuuta 2016

Äly WC-pönttö tuhosi Pirjo Koistisen elämän

Äly WC-pönttö tuhosi Pirjo Koistisen elämän.


Ennen niin eloisa ja ahkera Pirjo Koistinen on tänä päivänä pelkkä ihmisen kotelo, ihmisraunio, jolta on elämän siivet leikattu pois !!!


Pirjo Koistinen Rovaniemeltä kirjoittaa lohduttomassa kirjeessään seuraavaa:

  "Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, wc- asiat ovat ihmisen omaa yksityistä syvyyttä. Mutta nyt hätäni on niin suuri, että päätin avautua teille. Siis henkinen hätäni on suuri.

  Hyvä tohtori Matti, ostin tuollaisen äly-WC-pöntön syksyllä vuonna 2015. Se maksoi asennuksineen 16780 euroa. Halusin olla kehityksen kärjessä, käyttää uusinta teknologiaa, pelastaa maapallo ilmastonmuutokselta. En tiennyt ostavani pienen, yksityisen helvetin, jonka nimi ja malli oli WC-TURBO-1714 HD.

  Luin ohjeet tarkasti, mutta jo heti ensimmäisellä käynnillä tuntui oudolta. Joka kerta outous vain lisääntyi pääkopassani.  Kun astuin wc-huoneeseen, kuului aina jostain raikas kuulutus: " Kiva nähdä sinua jälleen, Pirjo!" Samalla pöntön kansi liukui sivuun. Jos en odotetussa ajassa istuutunut alas, kuului kuulutus : " Rohkeasti vain, Pirjo!" Sitten tein aivan normaalisti. Laskin housuni ja istuuduin pöntölle. Aina kun istuuduin pöntölle, alkoi soida musiikki. Muistan ainakin Erkki Liikasen "Evakkoreki", Katri-Helenan " Anna mulle tähtitaivas", ja Tom Jonesin "Delihah". Myös Steppenwolfin "Born To Be Wild" muistan jotenkin kaukaisesti. Mitä raskaammin istui pöntöllä, sitä lujemmin musiikki kuului. Siksi sitä alkoi huomaamatta keventää itseään varpustamalla siinä istuessaan ja ihmetellessään, Oudot, ihmiselle luonnottomat asennot kipeyttivät jalkojen lihaksia ja jänteitä.

  Pöntössä oli myös HD-kamera. Ensimmäisen kuvan se otti, kun kurkisti pönttöön, sen jälkeen muistaakseni 4-5 kuvaa, kun istuin pöntöllä. Raksahdukset kuuluivat selvästi. Kuvat tallentuivat älypöntön sirulle, jolle vain minulla oli myyjän mukaan oikeus päästä salasanan turvin. Ja hakkereilla.

   Kun pöntössä olevat sähkösilmät havaitsivat, että olin tarpeeni tehnyt, alkoi puhdistus: Pehmeä harja liikkui hetken takamuksessani ripeään tahtiin, sitten tuli vesisuihku paineella, ja viimein kuivattava, lämmin puhallinilma.

   No, sekään ei alusta alkaen toiminut niinkuin piti. Harja pyyhki noin 5 senttiä oikean paikan vierestä. Valitin asiasta myyjälle, joka lähetti paikalle huoltomiehen. Sekin huolto tuntui kovin piinalliselta. Jouduin istumaan pöntöllä housut alhaalla, kun huoltomies sääti tietokoneella sähkösilmiä takamukselleni sopiviksi. Säätö kesti noin tunnin. Autoin huoltomiestä tuntojeni mukaan siirtämään harjausta oikeaan kohtaan. Kun tunsin harjan pyyhkäisyn, niin neuvoin esimerkiksi, että " Nyt sentti vielä vasemmalle".  Ja kuntoon tuli, siitä lähtien harjaus osui tarkalleen oikeaan kohtaan.

   Aina kun poistuin wc-huoneesta kuului kuulutus: " Toivottavasti näemme taas pian, Pirjo!" Samalla hetkellä oven vieressä oleva printteri antoi käteeni A4- kokoisen tulostuslistan. Siinä oli analyysi jätöksistäni. Myös verenpaineeni pönttö oli mitannut. Ja pulssini. Se antoi myös ennusteen eliniästäni. Näyttöruutu kysyi, jos analyysi ja valokuvat  lähetetään myös lääkärilleni. Tai Facebookiin. Tai e-mailin kautta ystävilleni. Painoin joka kerta " Ei". Joka kerta myös pelkoni lisääntyi saavuttaen pian valtavat mittasuhteet. En saanut unta, päässäni kiersi ajatus, että olinko sittenkään varmasti painanut "EI".

   Mielenterveyteni alkoi horjua jo ennen joulua 2015. Aloin pelätä koko älypönttöä. Halusin käydä pöntöllä ilman sen suurempaa haloota. Raotin varovasti ovea, en sytyttänyt valoa, laskin housuni, ja hiivin lyhyin, kevein askelein kohden älypönttöä, mutta mikään ei auttanut. Yhtäkkiä kirkas valo rävähti päälle, ja tuttu kuulutus kuului: " Kiva nähdä sinua jälleen, Pirjo!"

   Helmikuussa 2016 aloin käydä psykiatrilla, ja siitä lähtien ahdistukseni vain lisääntyi. Alkukesästä pistin psykiatrini neuvosta ilmoituksen lehteen, jossa kerroin lahjoittavani älypönttöni ensimmäiselle, joka paikalle ehtii. Sen nouti eräs kansanedustaja, joka ymmärtääkseni halusi hieman keulia. Mutta pöntöstä en päässyt henkisesti eroon. Myös se henkilökohtainen muistisiru oli unohtunut pönttöön. Se lisäsi ahdistustani entisestään. Nyt syksyllä 2016 pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle.

   Hyvä tohtori Matti, kirjoitin tämän, jotta varottaisitte ihmisiä blogissanne. Teknologia on hyvä palvelija, mutta huono isäntä. Kertokaa miten hauskaa vanha teknologia toisinaan on. Soittaa Nokia 3310:lla. Katsella  paperivalokuvia rakkaistaan.  Käydä tavallisessa wc:ssä, vetää vesi kohisemaan, sulkea ovi, ja sitten unohtaa koko asia.

   Ehkä kauheinta tuossa älypöntössä olivat ne sähkösilmät, jotka tunsin alinomaa skannaavan takamustani. En nähnyt niitä, mutta tiesin niiden olemassaolon. Ja sitten se kuulutus: "Toivottavasti näemme taas pian, Pirjo!" Ehkä kaikkein kauheinta oli se, että se puhutteli minua etunimellä."

Ihmiskuiskaaja, tohtori Matti: No, nyt on sitten kirjeenne julkaistu ja varoitettu.
   Allekirjoittaneella on myös aiheesta paha muistuma. Olin Milanossa filosofian tohtorien seminaarissa vuonna 1996, siellä kokoontui yli 200 maailman parantajaa. Äly ei ollut silloin vielä ihan näin älyä. Hotellissa oli kuitenkin ensimmäisiä älypönttöjä, jotka japanilaiset olivat sinne myyneet. Tästä autuaan tietämättömänä pelästyin ja ponnahdin ylös, kun tunsin jonkin harjaavan takamustani. Kun kurkistin pönttöön, "että mikä se oli", niin harja pyyhkäisi uudemman kerran. Hiljaiseksi ja nöyräksi vetää.
 
 
 

 
 
   

tiistai 1. marraskuuta 2016

Könninkello vs anoppi

Könninkello vs anoppi


No, sitä sitten jälleen siirrettiin kelloja talviaikaan niinkuin on Suomessa tehty vuodesta 1981 alkaen. Niitä olisi tarvinnut siirtää vain kerran, siis vain vuonna 1981, mutta sitten on tehty sellainen virhe, että niitä on siiretty takaisin kesäaikaan, joten joka vuosi sitten on tuo sama peli ollut edessä. Askel eteen, askel taakse, ja olemme aina samassa tilanteessa kuin olimme.
   Kansalainen Joonas Vähälauri Seinäjoelta on huolissaan.
   Hän kirjoittaa tuskaisena:
   " Hyvä tohtori Matti, hulluksi tässä meinaa tulla. Tuntuu joskus ihan siltä, että tosiaan hullu olen, tai sitten olen terve ja kaikki muut ihmiset hulluja. Samalla pään terveysviivalla emme ole. Haluttaa niin huutaa, että "Pysäyttäkää tämä maailma, haluan ulos ! "
   Siirsimme taas kelloja, minä ja rakas vaimoni, kuten olemme tehneet koko aikuisikämme. Asumme rivitalossa kerrostaloalueen naapurissa, joten näimme hyvin, miten joka asuntoon syttyi valot kello 4 yöllä. kun siirtely alkoi. Olimme hieman väsyneitä, minä ja vaimoni, mutta muuten kellojen siirtely sujui tottuneesti. Emme koskaan ole saaneet varmistusta sille, että pitääkö kelloja siirtää vähintäin tunti, vain enintään tunti, vai onko tuo tunti tarkka aika. Siksi siirsimme kelloja varmuuden vuoksi tarkasti yhden tunnin ajan.
   Keittiön seinäkellon siirsimme eteiseen, vaikka sieltä sitä on vaikea mennä kurkkimaan. Uudessa mikrossakin on kello. Siirsimme mikron nyt kylpyhuoneeseen. Täytyy vain muistaa, että se on sähkölaite, jota ei saa käyttää suihkun aikana. Hellan, jossa myös on kello, siirsimme vaatekomeroon. Vaimo saa nyt siellä tehdä pitsansa ja paistaa pullansa. Komero on melko pieni, kun oven aukaisee, niin hella on siinä heti kätevästi esillä.  Keväällä sitten taas voimme siirtää hellan entiselle paikalleen. Kevättä odotamme kovasti. Pääsemme makuuhuoneen käryistä eroon.
   Tyttäremme pääsi viime keväänä ylioppilaaksi. Ostimme hänelle älykännykän lahjaksi. Siinä on joku pirullinen kellon automaattisiirto, jota ei huomattu laittaa pois päältä. Aamulla älykännykkää ei löytynyt mistään. Tyttö on ollut masentunut ja itkuinen siitä lähtien. Ei pääse facebookiin. Lohdutamme tyttöä, että kyllä se pian löytyy, ei kännykkä tunnissa kauas ehdi.
   Yhdestä kellonsiirrosta vapauduin. Olin ostanut markkinoilta mustatukkaisilta miehiltä, joilla oli mustat nahkatakit yllään, Rolex- merkkisen rannekellon puoleen hintaan. Joku sen siirsi aamuruuhkassa ranteestani omaan taskuunsa. Kotivakuutuskaan ei sitä korvaa. Mustatukkaiset miehet olivat unohtaneet kirjoittaa kuitin.
   Mutta nyt harppaus vakavampaan ja varsinaiseen asiaani !
   Hyvä tohtori Matti, meillä on iso raskas, edesmenneeltä anopiltani, -jolle olin antanut lempinimen "Tankki" -, peritty könninkello. Sen siirtely kaksi kertaa vuodessa olohuoneen seinältä toiselle pilaa lattiaparketin. Könninkello on niin raskas, että sitä ei jaksa nostaa, vaan se on laahattava aina uuteen paikkaan keväällä ja syksyllä. Siksi haluaisimme myydä kellon ja käydä siitä saamillamme rahoilla vaikka aurinkolomalla etelässä, mutta...Mutta, mutta...Niin, iso mutta...Asia on niin, että anoppi eläessään varoitti minua milloinkaan myymästä tuota könninkelloa. Jos myisin, hän uhkasi tulla kummittelemaan. Muistan yhä tuon hyisen uhkauksen hetken, en saanut jalkojani liikkumaan pitkään aikaan.
   Nyt kysynkin teiltä, tohtori Matti: Myymmekö könninkellon vai emmekö myy?  Kannattaako ottaa riski ? "

Vastaus: Hyvä Joonas Vähälauri, älkää ottako noin valtavaa riskiä. Emme tiedä, mitä on verhon takana. Pitäkää könninkello ikuisesti luonanne. Tuo valtava riski mielessänne teidän on ajateltava, että on oikeastaan kiva siirtää könninkelloa kaksi kertaa vuodessa. Teidän on saatava itsenne uskomaan, että olette etuoikeutetussa asemassa. Toistan: Älkää ottako noin valtavaa riskiä. Pitäkää könninkello ikuisesti luonanne.
 
                               Joulu lähestyy. Lue myös >>>>   Joulutarina: S U O J E L U S E N K E L I
   
   

tiistai 25. lokakuuta 2016

Muotokuvia maalaava hevonen

Muotokuvia maalaava hevonen.

Ketku kauppamies, käärmeöljyn myyjä ja vatsastapuhuja ajoi hevosella Uudenkaupungin torille kello 08:00 lauantaina. Markkinapäivän vuoksi torilla oli runsaasti markkinaväkeä. Kaupunkilaisia, maalaisia, matkailijoita, kauppiaita ympäri Suomea, huijareita ja huojatuiksi haluavia. Joku harvinaista näkyä taputti kupeeseen. Ihan tavalliselta hevoselta se vaikutti. Hevosennahalla umpeen päällystetty. Kolho, surullinen pää, iso. Peräpäässä kärpäset yhtenä joukkona huiskivan hännän ympärillä suorittamassa mieletöntä tehtäväänsä. Mutta miksi ihmeessä hevonen oli ajettu torille älykännyköitten aikaan vuonna 2016 ?  Oliko hevosmies ajastaan jäljessä ?

   Ketku kauppamies laittoi kauraämpärin hevosen turvan alle.
   Kauroja hevoseen.
   Paikalla olevat mustatukkaiset miehet, jotka myivät Rolex-kelloja, heti nostamaan hevosen turpaa ylös kauraämpäristä, vääntämään sen suuta auki, ja hampaita tutkimaan.
   Mutta ketku kauppamies sanoi, ettei hevonen ole myytävänä. Ei mistään hinnasta. Ei tästä eikä siitä. Eikä tuosta.
   Hevosen turpa takaisin ämpäriin.
   Taas kauroja hevoseen.

   Kauppamies, joka oli ketku jo kolmannessa polvessa, osti torivalvojalta paikan niinkuin kuka tahansa kauppamies. Paikkaan hän alkoi pystyttää telttaa. Iski pultit lekalla maahan. Näki, että hän oli pystyttänyt telttaa aikaisemminkin. Se oli vanha armeijan ylijäämätelttä. Kun teltta oli pystyssä, vei ketku kauppamies hevosen teltan sisään. Ovi lujasti kiinni perässä. Sinne jäivät. Molemmat. Ihmiset ihmettelemään.
   Piinallisen kauan ketku kauppamies ja hevonen viipyivät teltan salatussa sisässä ilman, että mitään tapahtui. Viimein ovi raottui. Raosta ilmestyi käsi, joka iski kyltin teltän eteen. Siinä luki murskaavasti: Maailman ainoa muotokuvia maalaava hevonen. Neuvottelut hevosen kanssa vain 100 euroa.

   Ihmiset ihmettelemään yhä enemmän. Ihmettelylle viisi tähteä. Huokauksia joka puolelta. Pitkiä pupilleja. Ryntäileviä ihmisiä. Kyynärpäätaktiikkaa. Tori sekaisin.

   Ketku kauppamies tuli ulos. Ihmisten suista kävi kohahdus ( kohahdukselle viisi tähteä), ja he perääntyivät vaistonvaraisesti taakse. Jotkut sotkeentuivat jalkoihinsa ja kaatuivat hetkellisesti. Suomalaisen on vaikea omaksua mitään uutta, tiesi ketku kauppamies. Kun ensimmäiset papukaijat oli tuotu Suomeen, olivat ihmiset varmasti sanoneet, että linnut eivät puhu, eivät varmasti puhu.

  Ketku kauppamies aukaisi suunsa. Ihmisillä oli huijatuksi tulemisen kova jano. Ihmiset joivat sanat läheltä  hänen huuliltaan. – Rohkeutta, hyvät ihmiset, rohkeutta ! ketku kauppamies puhui. – Tinkikää! Älkää heti maksako mitä hevonen pyytää. Rovaniemen markkinoilla se tinki reilusti. Joensuussa se myi puoleen hintaan. Porvoossa senkin alle. Vedotkaa sen tunteisiin. Se on herkkä hevonen. Tinkikää, hyvät ihmiset !
-Minäpä näytän mallia, ketku kauppamies sanoi sitten.

  Taas ketku kauppamies meni teltan salattuun sisään. Ihmiset kuulivat, että ketku kauppamies halusi muotokuvan vanhasta äidistään, joka eli sairaanloisena vanhainkodissa. Mutta hevosen pyytämää hintaa, 8000 euroa, ketku kauppamies piti aivan liian korkeana.
Ja tottatie ( ihmettelylle jälleen täydet viisi tähteä), hevonen vastasi.
  Hevonen kertoi aivan selvällä suomen kielellä, ettei sillä aina ole ollut helppoa. 
Se oli lähtöisin köyhistä oloista. Varsana sitä oli käytetty perunan nostoon, vaikka mieli oli jo silloin palanut taiteeseen. Nyt se oli saavuttanut sen verran nimeä, ettei tinkiminen tullut kysymykseenkään. Lisäksi hevosenkenkien hinnat olivat viime aikoiina nousseet pilviin. Loimien hinnat kaksinkertaistuneet pienessä ajassa. EU:lta ei tukea herunut.

-Se on vatsastapuhuja, toi kauppias! Kuopiossa eivät saaneet muotokuvia eivätkä rahojaan takaisin!  huusi joku valopää. Mutta hänet vaiennettiin ja tönittiin ihmispaljouden perälle. Ei eläinkuntaan syntynyttä saanut aliarvioida.

   Ketku kauppamies yritti nyt tosissaan. Sanojensa välissä hän purskahteli itkuun. Hänkin oli lähtöisin hyvin köyhistä oloista. Kun hän oli ollut 2-vuotias, oli isä lähtenyt ostamaan kioskilta tupakka-askia ja jäänyt sille tielleen. Äiti, josta hän nyt halusi muotokuvan, oli kouluttanut hänet kauppaopiston kautta kunnialliseen ammattiin pienellä siivoojan palkallaan. Koulussakin häntä oli kiusattu paljon pisamien ja nenän vuoksi. Eikö hevosella lainkaan ollut sydäntä ?
-Hyvä on, hevonen sanoi viimein heltyen ja lupasi maalata muotokuvan 4000:lla eurolla. Puolet piti maksaa hevoselle kuvan kera heti. Tämä kaikki sillä ehdolla, ettei ketku kauppamies siitä muille hiiskuisi.
   Ihmisten korvia kiinni telttakankaaseen. Ihminen kuulee ja näkee, mitä ihminen haluaa kuulla ja nähdä. Tai mitä ketku kauppamies haluaa ihmisten kuulevan ja näkevän. Joku kertoi kuulevansa aivan kuin värituubia olisi väännetty auki. Toinen sanoi kuulevansa sellaista ääntä, joka syntyy taitavan siveltimen hankautuessa pellavakangasta vasten. Kolmas kertoi nähneensä välähdyksen varjokuvasta, jossa oli turpa ja sivellin.
-Se maalaa öljyvärein kankaalle, sanoi neljäs.
-Hyvää työtä se tekee, sanoi viides.

   Muu kaupankäynti markkinoilla täysin pysähdyksissä. Ihmiset hakemaan valokuvia kotoaan. Jotkut taksilla pitkiäkin matkoja. Satasia perä perään ketkiun kauppamiehen hattuun. Tinkimistä teltan sisällä. Tinkimistä. Ketku kauppamies ei ollut voinut kuvitellakaan, miten surkeasti ihmisillä oli asiat näennäisen hyvinvoinnin keskellä. Tönimistä jonossa. Etuilua.
   Teltan salatussa sisässä hevosen vieressä kyltti, jossa luki: Maailman ainoa muotokuvia maalaava hevonen. Nauttii suunnatonta kunnioitusta ihmisten ja hevosten keskuudessa sen vuoksi, ettei ole koskaan käyttänyt ainutlaatuista taitoaan. Kunnioittakaa tekin.
   Silti ihmisissä eli toivonkipinä. Valokuvia ja rahaa jätettiin. Jos sittenkin…
-Kyllä se minun tyttöni maalaa, sanoi ulostullut. – Ei nyt oikeastaan luvannut, mutta on se minun tyttöni sellainen kultakutri. Ja sitä paitsi, hevonen nyökytteli päätään. Jätin nimeni ja osoitteeni.
-Ajatella, tullainen valtava taito tavallisella suomenhevosella, ja pystyy pitämään sen kaiken sisällään. Ettei siis maalaa kerrassaan mitään. Ei ihme, että sitä kunnioitetaan, sanoi baskeripäinen mies, joka itsekin maalasi.

   Nähdessään poliisiauton ajavan hitaasti katua pitkin, ketku kauppamies päätti käyttää häive-ominaisuuttaan. Hän kasasi telttansa ihmisten vastusteluista huolimatta. Sitten hän ajoi pois ihmisten muodostamaa kunniakujaa pitkin. Ihmiset katsoivat hevosta kunnioittavasti.
   Kello 18:00 ketku kauppamies hevosineen jo Rauman iltatorilla.
   Ensiksi kauroja hevoseen.
   Vähän myöhemmin ihmettelemiselle täydet viisi tähteä. 

maanantai 17. lokakuuta 2016

Lehmä on märehtijä ( ruminantia )

Lehmä on märehtijä  ( ruminantia)


Jotkut pakinat ovat vailla päätä ja häntää. Tällä pakinalla on molemmat. Sekä pää että häntä.

Lehmän varsinaisen pään erottaa helposti. Se pää, joka kumartuu syömään niittyä, on lehmän varsinainen pää. Lehmän toinenkin pää on myös varsinaisesti. Se on varsinaisesti hännänpää. Koko lehmä on näiden kahden pään välissä.

Lehmä keksittiin useita tuhansia vuosia sitten. Lehmä on nautaeläin. Nauta taas on härkien (Bovinae) alaheimoon kuuluva märehtijä. Naudan monet erityiset rodut. luetaan samaan lajiin (Bos Taurus). Urosta kutsutaan sonniksi. Kuohittua häräksi. Ja naarasta lehmäksi. Alle vuoden ikäinen, kantamaton naaras on hieho. Nuori uros on mulli ( mullikka).

Lehmä on päällystetty kauttaaltaan lehmännahalla. 
Lehmä on ruoho- ja heinäkäyttöinen. Myös apilaa lehmä syö. Apilaksi lehmä havaitsee syömänsä siitä, että apiloilla on kolmesormiset lehdet ja kukinnot ovat tiheitä, palleromaisia. Lehmä syö myös apiloita, joissa on nelilehdykkäinen lehti. Ne tuottavat onnea. Eivät kuitenkaan lehmälle. Lehmä on myös teuraseläin.

Lehmä on märehtijä. Lehmä märehtii koko elämänsä ajan. Lehmällä ravinto joutuu suusta pötsiin. Pötsistä verkkomahaan. Verkkomahasta takaisin suuhun. Suusta satakertaan. Satakerrasta vihdoin juoksutusmahaan. Lehmä on siis ravinnon suhteen säästeliäs. Se syö sen, minkä jo kerran syönyt on.

Juoksutusmahasta ruokasula siirtyy suoleen, joka märehtijöillä, kuten eleensäkin kasvissyöjillä, on tavattoman pitkä. Lehmä kuuluu siis myös pitkäsuolisiin.

Suoli ei kuitenkaan ole lehmässä suorana. Ennen kuin evoluutio korjasi lehmän rakennetta, lehmät olivat paljon pidempiä. Nykyaikaisessa lehmässä suoli kiemurtelee edestakaisin pitkin lehmää. Jos suoli olisi suorana kuten ennen, lehmä olisi kymmeniä metrejä pitkä. Niin pitkä lehmä olisi kaikissa tilanteissa hankala käsitellä. Myös navetat olisi rakennettava suhteettoman suuriksi.

Kesäisin lehmiä pidetään niityn päällä. Talvisin lehmiä pidetään navetoissa. Samassa navetassa voi olla monta lehmää, mutta yhdellä lehmällä ei montaa navettaa. Navetassa lehmät ovat rivissä kytkettyinä kaulasta ketjulla, längellä tai muulla sellaisella ruokintapöytään. Lantaa varten lehmien takana on kouru, nimenomaan lantakouru. Lanta poistetaan lantakourusta joko koneellisesti tai käsin. Ei kuitenkaan paljain käsin.

Lehmästä saadaan lehmänlihaa. Ja naudanlihaa. Ja lihaliemikuutioita. Myös maitoa. Lehmän maito on monimutkainen seos, jonka tärkeimmät aineosat ovat maitoseerumiin kolloidisesti liuenneet valkuaisaineet (proteiinit), seerumiin emulgoitunut rasva, maitosokeri (laktoosi), kivennäisaineet ja vitamiinit.

Maidon rasvan pääosan muodostavat triglyseridit, jotka koostuvat glyserolista ja rasvahapoista. Maidon rasvalle on ominaista, että se sisältää runsaasti lyhytketjuisia vesiliukoisia rasvahappoja, kuten voi-, kaproni-, ja kapryylihappoja.
Noin kaksi kolmasosaa lehmän maidon rasvahapoista on tyydyttyneitä, vajaa kolmannes tyydyttymättömiä, ja noin 3 %  monityydyttömättömiä. Noin kolmasosaa lehmä ei siis ole tyydyttänyt ja tuota 3 %  ei edes alustavasti sinne päinkään.

Maito poistetaan lehmästä lypsämällä. Käsinlypsy tapahtuu joko puristamalla nänniä sormin kämmentä vasten tai vetämällä nännistä ja samalla puristaen sitä etusormella ja peukalolla.

Käsinlypsy voidaan myös suorittaa käänteisesti. Pidetään lujasti kiinni lehmän nisistä  ja liikutetaan lehmää edestakaisin. Ylös ja alas. Tämä tapa on kuitenkin kovin hankala. Lehmä on iso eläin. Lypsäjä tarvitsisi vähintäin 6 riskiä miestä lehmän edestakaiseen liikutteluun.

Joskus lehmä voi tulla. Se on tulla sairaaksi. Eräs suurimpia vitsauksia on varsin tavallisena esiintyvä utaretulehdus. Sen aiheuttajina esiintyvät kolibakteerit ja preudomadit. Sekä kokit. Stafylokokit ja streptokokit.
Utaretulehduksen hoidossa käytetään antibiootteja sekä erilaisia hauteita. Kun utaretulehdus on ohi, hauteet poistetaan. Antibiootit lehmä poistaa itse.

Maidosta tehdään monenlaisia valmisteita.
Jos maidosta aiotaan jalostaa jogurtteja ja piimää, niin lehmä pidetään helteisellä niityllä tai navettaa ylilämmitetään, jotta maito jo alustavasti happanisi lehmässä ollessaan.
Jos maidosta aiotaan valmistaa jäätelöä, niin lehmä pidetään kylmähuoneessa. Vain näin menetellen jäätelöstä saadaan sen viimeinenkin hieno maku esiin.

Samasta lehmästä saadaan maitoa monta kertaa.


maanantai 10. lokakuuta 2016

" Emme vaihda alusvaatteita. "

Kansalainen huolissaan- palsta:

           " Emme vaihda alusvaatteita. "


" Hei, hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti !
  Olen tällainen 72- vuotias, viiden lapsen ja 14 lapsenlapsen mummonpätkä. Elämä on antanut ja ottanut.  Mieheni, jota rakastin paljon, on kuollut. Asun yksin tällaisessa puulämmitteisessä talossa täällä Lievestuoreella. Nimeni on Liisa. Olen siis Lievestuoreen Liisa. Irwin Goodman teki minusta laulun vuonna 1971, olin silloin 27 vuotias. Talo, jossa asun, on nimetty mukaani, asun nimittäin mummonmökissä. Harrastuksiini kuuluu sauvakävely kylän raiteilla, leipominen, sukkien kutominen ja radion kuuntelu. Leipominen, sukkien kutominen ja radion kuuntelu ihan kotona vaan.
   Olen aina pitänyt lapsistani ja itsestäni hyvää huolta ohjeenani " puhtaus on puoli ruokaa". Lapseni ovat menestyneet maailmalla. Puhtautta ja yleistä hygieniaa noudatan yhä. Alusvaatteeni vaihdan joka toinen päivä.
   Siitä pääsenkin asiaani. Luja talvi on jälleen tulossa. Jonkinlaiset pitkät, flanelliset välikalsarit piti saada.  Siksi matkustin linja-autolla Jyväskylään ja poikkesin suureen tavarataloon.
   Alusvaateosasto oli ylimmässä kerroksessa, vaikka olin olettanut, että alimmaisessa. Alimmaisessa oli pipoja ja hattuja. Kun pääsin alusvaate- osastolle, niin mitä silmäni näkivätkään. Siellä seisoi neljä myyjää rupattelemassa nenät vastakkain. Heidän välissään oli kyltti, jossa luki: " Emme vaihda alusvaatteita". Se sama luki sitten ruotsiksi ja kai venäjäksi. Minut nähdessään myyjät kääntyivät minua kohti ja hymyilivät.
   Hymyilyt olivat sentään liikaa. Poistuin tavaratalosta ripein askelein ja menin naapuriliikkeeseen. Siellä eivät ainakaan pitäneet kylttiä esillä.
   Hyvä tohtori Matti, mitä se tämmöinen peli on ? Ja jos eivät vaihdakaan, niin miksi ilmoittavat sen näin julkeasti ? Mihin maailma on menossa? Ja mitä ruotsalaiset ja venäläisetkin ajattelevat meistä !
   Myyjät olivat muuten nuoria ja herttaisen oloisia. Mutta minä pitäisin moisen omana tietonani. Ihan minua puistattaa. Ties kuinka kauan ovat vaihtamatta olleet. "

Vastaus: Oh-hoh !!! Aina oudoimmiksi tämän kansakunnan tavat muuttuvat.
  Hyvä Lievestuoreen Liisa, kyllä olen samaa mieltä kanssanne. Että noin julkeasti vielä siitä kerskuvat ja hymyilevät !  Voitte siitä puhua myyjille, että ainakin ottavat tuon kyltin pois näkyvistä. Ellei se auta, niin voitte ottaa yhteyttä tavaratalon johtoon. Viimeinen keino on tietenkin Kuluttajaliitto tai terveysviranomainen, jotka voivat määrätä uhkasakon.
  Niin, kyllä tuo julkea kyltti ainakin pitäisi pois saada asiakkaitten silmistä.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Fantastinen Jyrki Katainen" (kok) Brysselistä hei !

Jyrki Katainen


" Fantastinen Jyrki Katainen" (kok)  Brysselistä hei !



" Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, nimimerkki "Jyrki Katainen" ( kok) Brysselistä täällä hei !
  Kun kaikki on niin fantastista. Jo silloin kun synnyin. Oli juuri satanut. Äitini kertoi, että taivaalla oli seitsemän sateenkaarta eli yhtä monta kuin oli poikia Jukolassa. Eikö se ole fantastista, jos jokin on fantastista ?
 Kirjoitan teille kuitenkin saadakseni selville hieman ilmapiiristä siellä Euroopan laidalla, koska koti-ikävä on ruvennut vaivaamaan mieltäni. Ja katumus. Niin, katumuksen kauhea vanne puristaa päätäni rautanyrkin tavoin. Minua kaduttaa, että pilasin Suomen talouden, vaikka juuri silloin, kun sitä pilasin, se tuntui hyvältä idealta. Olin "niin onnellinen" joka asiassa ja joka käänteessä ja poskeni olivat punaiset kuin ruusut. Olin sokaistunut omasta erinomaisuudestani, jolle ei mielestäni vertaa löytynyt tältä planeetalta. Olinhan myös reservin yliluutnantti.
   Kun sitten veronmaksajat viimein tiedostivat tekoni kauheudet, etsin pakopaikkaa. Onneksi täällä Brysselissä' oli myös Hyvä Veli- järjestelmä. Täällä kaltaiseni palkitsivat tekoni jättipalkalla. En nyt tarkkaan muista, vastustinko tuota jättipalkkaa vai en. Ehkä vastustin, ehkä en.
  Nykyiseen virkaani en  ole demokraattisesti valittu. En ole vastuussa mistään. En ole riippuvainen äänestäjistä, jotka tuon jättipalkan maksavat. Heiltä ei ole kysytty mitään.
   Olen kuitenkin siis niin pahoillani, että pilasin Suomen talouden, vaikka juuri silloin se tuntui hyvältä idealta. Olen pahoillani, että kyykytin vanhuksia ja köyhiä, vaikka silloin se tuntui hyvältä idealta. Olen pahoillani, että lainasin Suomen veronmaksajien rahoja Kreikkaan sanoen sitä muka " hyväksi bisnekseksi", mutta juuri silloin veronmaksajien rahojen heittäminen Kankkulan kaivoon tuntui hyvältä idealta. Olen pahoillani, että jätin taakseni poltetun maan.
  Palaisin mielelläni Suomeen, mutta vihaiset veronmaksajat, joita kyykytin, vartioivat lentokenttiä ja satamia. En uskalla edes naamioituneena niin vain palata, vaikka se fantastista olisikin.
  Niinpä kysynkin teiltä ihmiskuiskaaja tohtori Matti:
1) Voinko palata turvallisesti Suomeen? ( Viettäisin mieluusti ainakin osan kesälomasta kotikonnuillani Siilinjärvellä Pohjois-Savossa, jos se vain veronmaksajille käy.)
Vaihtoehtoisesti kysyn:
2) Voinko tulla käymään Suomessa ? ( Noutaisin sen minulle rakkaan julisteeksi suurentamani valokuvan, joka otettiin, kun sain erottaa Ilkka Kanervan ulkoministerin paikalta. Lupaisin palata Brysseliin 3 vrk:n sisällä.)
3) Voinko tulla piipahtamaan Suomessa? ( Siis siten, että lupaan lähteä takaisin heti seuraavalla lennolla)
   Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, mitä voin tehdä jotta saan armon ja anteeksiannon suomalaisilta veronmaksajilta? Odotan kuiskauksianne täällä Brysselin lentoasemalla. Uskaltaako lähteä vaiko ei uskalla, siinäpä pulma. Toivoakseni saan kuulla teistä pian. Fantastista vaan kaikille suomalaisille."

Tohtori Matin vastaus: Hyvä reservin yliluutnantti, nimimerkki "Jyrki Katainen" (kok), olitte Suomen valtiovarainministeri vuosina 2007-2011 ja sitten pääministeri 2011-2014. Yhteensä seitsemän vuoden ajan. Nuo vuodet olivat tuhoisia Suomen taloudelle. Poltitte maan karrelle. Vain heinäsirkkaparvia ette onnistuneet loihtimaan tänne. Helsingin Sanomien talousuutisten 11.4.2014 mukaan Suomen valtion velka nousi aikananne 63 miljardista eurosta 110 miljardiin euroon. Suomi siis velkaantui teidän johdollanne lisää 47 miljardia euroa, lue: 47.000.000.000 euroa. Olette Suomen kaikkien aikojen kalliimmaksi tullut poliitikko.
   Selkärangallinen ihminen korvaa aiheuttamansa tuhon. Voitte maksaa velkanne 47.000.000.000 euroa Suomen Valtionkonttorin tilille. Tilin numeron saatte nykyiseltä valtiovarainministeri "Petteri Orpolta". Hänen kanssaan voinette myös ehkä neuvotella siitä, että maksatte velkanne erissä. Kunhan maksatte.
   Hyvä reservin yliluutnantti, nimimerkki "Jyrki Katainen" (kok), ei teidän siellä lentokentällä kannata odotella. Vastaus kaikkiin kolmeen kysymykseenne on kielteinen, kunnes olette velkanne 47.000.000.000 euroa korkoineen maksanut. Veronmaksajat ovat hyvin suutuksissaan, sieraimet höyryävät. Ette voi palata rikospaikalle. Jotkut puhuvat valtakunnanoikeudeta. Toiset tervasta ja höyhenistä. Yhä useammat molemmista.
   Ugh ! fantastiset veronmaksajat ovat puhuneet.
 
  
   



maanantai 26. syyskuuta 2016

Pääministeri "Juha Sipilä" ( kesk) ja valtion budjetti.

Pääministeri "Juha Sipilä" ( kesk) ja budjettiongelma.


Pääministeri nimimerkki "Juha Sipilä" ( kesk) ottaa ensin yhteyttä valtiosihteerinsä välityksellä, mutta kirjoittaa sitten rohkeasti ihan itse:
"Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, Jeesus muutti Kaanan häissä veden viiniksi, ja sai aikaan hurraa-huutoja ja selkään taputteluja, mutta te sitten päätitte tehdä saman asian toisin päin.
 Hyvä tohtori Matti, olin Keuruun seuduilla häissä, jonka esiintyjäksi olitte lupautunut. Jo nousunne esiintymislavalle sai häävieraat hiljaisiksi, maineenne kyllä tiedettiin. Edellisessä esiintymisessänne olitte selittänyt mutkalle menneen rautakangen suoraksi mykistyneen yleisön edessä. Jotain valtavaa odotettiin nytkin, mutta tätä ei odotettu. Kun sitten selititte 120 litraa hyvälaatuista ranskalaista shampanjaa vedeksi, niin mykistys shampanjan maistajien keskuudessa oli täydellistä. Koska en käytä alkoholia, niin shampanjan puhuminen vedeksi sopi minulle oikein hyvin. Mutta mykistyksen mentyä ohi häävieraiden keskuudessa, tuli tilalle suuttumus ja raivo ja tappamisen meininki. Peloista pahin oli toteutunut. Teitä kohti alettiin heittää nyrkkejä ja herjoja. Myös rankkoja kirosanoja käytettiin, ja teille huudettiin myös mm. "...että mikäs aivoton äijä te oikein luulette olevanne!"  Henkenne säilyttääksenne juoksitte metsän läpi valtatietä kohti iso suuttumuksesta raivoava hääjoukko kintereillänne. Kuulin myöhemmin, että jäitte kuitenkin henkiin.
   Minä kuitenkin vakuutuin positiivisesti, ja kun vielä brain trainerini kehotti ottamaan teihin yhteyttä, koska hän ei voi minua enää auttaa, niin tässä nyt sitten kirjoittelen. Olen sekaisin. Olen täydellisesti sekaisin. Kaikenlaisia kikyjä ? ja soteja ? on, ja mitä tarkoittaa nimeni perässä esiintyvä kesk. ? No, suurin ongelma on kuitenkin valtion budjetti. Rahat eivät riitä. En osaa niitä selittää riittämään niinkuin te. Siksi pyydänkin teiltä, tohtori Matti, apua. Jos laatisitte jonkinlaisen kaavan, jolla saisin tasapainotettua valtion budjetin. Antaisin tuon kaavan sitten valtiovarainministeri nimimerkki "Petteri Orpolle", joka veisi sen valtiovarainministeriön matematiikoille.
   Sanoin pääministeriksi noustessani, että äijää on vaihdettava, jos en pysty saamaan Suomea nousuun ja valtion budjettia tasapainoon. Nyt on hyvin lähellä, että äijää on vaihdettava. Pelastakaa päiväni, tohtori Matti. Kiitos! "

Ihmiskuiskaaja tohtori Matin vastaus: Hyvä nimimerkki "Juha Sipilä", kaava on hyvin yksinkertainen ja lyhyt. Sain sen kummipojaltani, joka on peruskoulun toisella luokalla. Kummipoikani nimi on Mikko. Hän sai kaavan opettajaltaan, joka nimi on Riitta.
Kaava on tässä: a - b = > 0.
a = valtion tulot.
b = valtion menot.
>0 = suurempi kuin nolla.
Selitys: Kun valtion tuloista miinustaa menot. niin erotuksen pitää aina olla isompi kuin nolla.
Uudelleen: Kun valtion tuloista miinustaa menot, niin erotuksen pitää aina olla isompi kuin nolla.
Read my lips: a - b = > 0.
Hyvä pääministeri "Juha Sipilä" : Voima olkoon kanssanne!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Kulttuuriministeri "Sanni Grahn-Laasonen" ja korjauslevy.



Kulttuuriministeri "Sanni Grahn- Laasonen" (kok)

                                                           ja korjauslevy-ongelma.


Nimimerkki " Sanni Grahn-Laasosella" ( kok) on kovan luokan korjauslevy-ongelma, joka kohdalle sattuessaan pysäyttää moukarin lailla kenet tahansa.
   Nimimerkki " Sanni Grahn-Laasonen" ( kok) kirjoittaa tulisin kirjaimin:
  "Please, tohtori Matti ! Kiltti tohtori Matti, please, auttakaa minua! Please, please!
  Ostin Gigantista uuden, hienon tietokoneen. Siinä on mm. automattinen näytönohjain, sillä kiireisenä uranaisena minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa joka kerta sitä ohjailla. Halusin myös, että siinä on RAM. Myyjä vakuutti, että tässä on. No, kun kaupat oli tehty, niin myyjä ehdotti, että ottaisin koneelle vakuutuksen. Se korvaisi, jos näppäimistöön kaatuisi kahvia, tai jos kone tipahtaisi lattialle. Mutta minua ei niin vain rahasteta, olen ylioppilas.  En aikonut ruveta maksamaan turhasta, sillä toki tiesin, että koneeseen voisi polttaa ihan ilmaisen korjauslevyn. Niin poltin korjauslevyn ohjeiden mukaisesti. Korjauslevyn päälle kirjoitin ohjeiden mukaisesti: " Sanni Grahn-Laasonen. Korjauslevy. Windows 10. 64-bit."
   Samana iltana näppäilin tietokonetta ja join Dubonnet- viiniä korkeasta lasista, olen korkeasti koulutettu. ( No, nyt te tietenkin luulette, että viiniä kaatui näppäimistölle, mutta ei se niin käynyt). Hakiessani neljättä pulloa jääkaapista, jalkani takertui koneeseen tulevaan piuhaan ( kotona sitä sanottiin johdoksi, en ollut vielä silloin valtiotieteiden maisteri). Potkaisin voimakkaasti, jolloin tietokone lensi lattialle. Se kräksähti. Kun tutkin sitä, huomasin, että vasen yläkulma ja näyttö olivat tuusan nuuskana.
  Nyt olin tosi tyytyväinen, että minulla oli korjauslevy. Laitoin korjauslevyn dvd-asemaan, ja se lähti pyörimään. Siis se korjauslevy, ei asema. Mutta mutta, ei se mitään korjannut. Koneen kulma ja näyttö pysyivät rikkinäisinä, vaikka pyöritin korjauslevyä kymmenisen kertaa. Tuijotin koneen kulmaa, mutta pienintäkään korjaantumista ei tapahtunut.
  Soitin Microsoftin tukeen, mutta siellä ei ymmärretty koko asiaani. Tukihenkilö ei ollut ajan tasalla vaan huudahteli " että mitä!" , ja pyysi minua kertomaan asian aina uudelleen. Viimein puhelu katkesi oudosti. Soitin uudelleen monta kertaa, mutta äänite toisti joka kerta, että "tukipalvelu on lopetettu".
   Hyvä tohtori Matti, teinkö jotain väärin ? Miksi maailmassa on niin paljon ihmeellisiä asioita ja vempaimia, jotka eivät toimi? Miksi korjauslevyjä yleensä pyydetään polttamaan, jos ne eivät akuutissa tilanteessa toimi? "
   Nimimerkki "Sanni Garahn-Laasonen" (kok) päättää avunpyyntösä niinkuin se alkaakin: " Please, tohtori Matti !  Kiltti tohtori Matti, please, auttakaa minua! Please, please!"

Ihmiskuiskaaja tohtori Matin vastaus: - Hmm...joo..Tämä monelle ihan selvä asia on kyllä niin syvältä, etten tiedä miten siihen vastaisi...Kysytte tällaista, joo,,.kylläpäs juu...yksi, kaksi,kolme...en tuota noin...hmmmmm...Niin,no...sinä joudut tästä pelistä...moukari...myrkyn lykkäs...tuhat tulimaista...neljä, viisi, kuusi...Hyvä nimimerkki "Sanni Grahn-Laasonen", vaikeasta ongelmastasi johtuen  joudun pohtimaan ja jäsentämään koko maailman uudelleen. Alkuräjähdyksestä lähtien. Vastaus on tuolla jossain. Jos on. Hyvä " Sanni Grahn-Laasonen" , vastaan tällä kertaa näin:  Menkää itseenne ja pohtikaa tietokonettanne ja korjauslevyänne vielä kerran ilman ulkopuolista apua. Menkää itseenne nyt heti.
 




perjantai 16. syyskuuta 2016

Lyhyt näytelmä: Pankissa



Lyhyt näytelmä:  Pankissa

-Isä. miksi me pankkiin tullessamme jouduimme maksamaan sisäänpääsymaksun ?
-Katsohan, lapseni, pankit ovat nykyään siirtyneet kustannusvastaavuuteen. Ajattele, miten kalliiksi tuo oven saranakin on tullut. Ensin tuo saranaan käytetty malmipala on jouduttu louhimaan syvältä kallion sisästä kalliilla tekniikalla. Sitten malmi on rikastettu suuressa tehtaassa saranaan käytettäväksi metalliksi. Sitten metalli on työstetty saranaksi monien monimutkaisten työvaiheiden kautta. Joka kerta, kun joku ovesta käy, niin sarana kuluu. Kunnes se on vaihdettava uuteen ja pankinjohtajan on jälleen soitettava malmisedälle. Ja lisäksi lattian hieno lakkaus kuluu joka askeleella.
-Tehköön itse saranan se, joka pitää saranaa kalliina, vai mitä, isä ?
-Aivan niin.

- Isä, mitä ovat nuo ihmiset, jotka kantavat tiskille pieniä rahasäkkejä ?
- Nuo ihmiset ovat asuntovelallisia. Pankki on heille hyvää hyvyyttään lainannut rahaa asunnon ostoa varten. Nyt he maksavat lainaansa takaisin.
- Mutta isä, miksi he ovat noin surullisia?
- Katsohan, saadakseen kaikki kulunsa maksetuiksi, pankin oli nostettava korkoa viime viikolla.
- He ovat noin laihojakin. Laihempia kuin laihat ovat.
- Olehan nyt hiljaa, ettei häiritä pankkitätejä.

- Isä, miksi pankkitädit ovat noin vihaisen näköisiä ?
- Katsohan, me olemme täällä vain häiriöksi ja pankkitätien suureksi rasitteeksi. Pankkitädeillä olisi paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin meidän palvelemisemme. Heidän pitäisi päivittää Facebook-tilinsä ja keskenäänkin heillä olisi juteltavaa. Me olemme vain tiellä täällä.

- Isä, kuka tuo sikaria polttava mies tuolla suuressa lasihuoneessa on ?
- Hän on tarkinjohtaja. Tärkeä mies. Kumarretaan sinne päin. Noin. Kauniisti. Niin pankinjohtaja näkee. Vielä kerran.

- Isä, miksi pankinjohtaja on noin lihava ?
- Olehan nyt hiljaa ja kumartele. Noin. Vielä syvempään. Hyvä. Hyvä. Pankinjohtaja näki, vaikka käänsi päänsä pois.

- Isä, laskeeko tuo kone lippaani rahat?
- Aivan oikein. Pankkitäti kaataa hyvä hyvyyttään lippaasi sisällön koneeseen, ettei sinun tarvitse itse vaivautua. Kas noin. Ja nyt kone alkaa raksuttaa. Kuulehan, miten hieno ääni. Noin, nyt se sai laskettua. Yli 20 euroa. Sinulla on siinä yli 20 euroa. Hienoa.
- Nythän, isä, saan sen lelun, jota varten olen säästänyt.
- Katsotaan, katsotaan.

- Isä, miksi minä sain vain 30 centtiä tililleni ?
- Sanoinhan jo, että pankki on siirtynyt kustannusvastaavuuteen. Rahojen laskemisesta oli pankille suunnattomasti kuluja.
- Isä isä, mennään pian pois täältä. Pankkitädit ovat jo hyvin vihaisen näköisiä. Kulutamme heidän kallista aikaansa. Oikeita kiusankappaleita me olemme.
- Mennään, mennään.

- Isä, onko pankkitoiminta ihan laillista puuhaa?
- No, jos pankit sanovat, että laillista on, niin silloin on laillista.
- Mitä nyt, isä ?
- Nyt isällä ei ole enää ulospääsymaksua, koska asioimme liian kauan. Ehti kaksinkertaistua. Ei, älä itke, hyvä lapsi. Kyllä me kotiin pääsemme. Isä menee pyytämään lainaa pankinjohtajalta.
- Ja muistakin sitten kumartaa syvään, isä. Yhtä syvään kuin minä, isä. Sitten päästään täältä pois häiriötä tuottamasta.


torstai 15. syyskuuta 2016

Pakina: Vähän Petteri Orposta



Pakina:  Ainakin tämän me tiedämme
                      Petteri  Orposta

Ihmiset ymmärtävät paremmin asioita, mikäli niillä on kotoinen nimi. Siksi allekirjoittanut on antanut ihmiselle nimen Petteri Orpo ihmistä ( Homo Sapiens) käsittelevässä pakinassaan. Nimi on täysin tekaistu. Yhtä hyvin se voisi olla Paavo Väyrynen. Tai Kimmo Sasi. Tai Paula Risikko. Myös Ilkka Kanerva sopisi. Tai vaikkapa Paavo Lipponen. Kaikki yhtäläisyydet todellisuuteen, Suomessa mahdollisesti elävään Petteri Orpo- nimiseen ihmiseen kiistetään. Kuten kiistetään kaikki muukin. Mitään ei tunnusteta.

Petteri Orpon kehitys nykyiseen muotoonsa on nykyään suhteellisen hyvin tiedossa, vaikka monia yksityskohtia on selvittämättä. Vanhin tunnettu hominidi on Ramapithacus, joka eli noin 10 – 15 miljoonaa vuotta sitten. Runsaat 5 miljoonaa vuotta sitten eli suku Australopithecus, johon kuului ainakin kaksi eri lajia. Vanhin suvun Homo edustaja on afrikkalainen laji Homo habilis, joka esiintyi noin 3 miljoonaa vuotta sitten. Homo erectus ( Pekingin-, Jaavan-, Rhodesian-, ja Heidelbergin ihminen) oli laajalle levinnyt noin 2 miljoonaa vuotta vanha, vanhempaa mallia oleva Petteri Orpo, joka eli viimeiseen jääkauteen asti runsaat 50 000 vuotta sitten. Nykyistä tyyppiä oleva Petteri Orpo ilmaantui Eurooppaan noin 35 000 vuotta sitten. Joko idästä tai lännestä.

Petteri Orpo luetaan eläinkunnan järjestelmässä kädellisten ( Primates) lahkoon, jossa Petteri Orpon lähimpiä sukulaisia ovat simpanssit, gorillat, orangit, ja gibbonit. Varsinkin nämä gibbonit.

Petteri Orpon lajituntomerkkeinä pidetään tärkeimpinä niukasti karvapeitteistä ruumista, pystyasentoa, suhteellisen pitkiä koipia ( jalkoja), aivokopan suurta tilavuutta, sekä kykyä luoda kulttuuria, käyttää symbolikieltä, ja kantaa salkkua.

Merkittävinä yksityiskohtina, joissa Petteri Orpo eroaa lähisukulaisistaan. voidaan mainita isovarpaan asentoa ja kulmahampaiden kokoa. Apinoilla isovarvas kääntyy muita varpaita vastaan, mutta Petteri Orpon isovarvas on samassa tasossa muiden varpaiden kanssa. Muita varpaita Petterillä on kahdeksan kappaletta. Sekä kehittyneillä häntäapinoilla että ihmisapinoilla, etenkin koirasyksilöillä, kulmahampaat ovat suuret ja muita hampaita selvästi pidemmät. Petteri Orpon kulmahampaat eivät sen sijaan ole muita hampaita pidempiä.

Petteri Orpo on valtaosaltaan pelkkää läikkyvää vettä. 45 litraa eli noin 60 % hänen ruumiinsa painosta. Vanhetessaan Petteri Orpo hieman kuivuu ja vesi % laskee 53:een. Veden lisäksi Petteri sisältää mm. seuraavia aineita:
   - Rasvaa noin seitsemään saippuapalaan.
   - Kalkkia pienen kanalan valkaisuun.
   - Hiiltä, jonka polttoarvi vastaa noin 13 kiloa koksia.
   - Fosforia noin 2200:n tulitikun valmistamiseen.
   - Rikkiä ruokalusikallisen verran.
   - Rautaa noin tuuman pituisen rautanaulan valmistamiseen.
   - Eri metalleja raudan lisäksi 30 grammaa.
   - Jalometalleja Petteri Orpo ei valitettavasti sisällä.

Petterissä on verta keskimäärin 5 litraa. Hänen verensä kaksi biljoonaa punasolua kuljettavat happea. Valkosoluja on noin kolme miljardia. Valkosolut torjuvat erilaisia tauteja, jotka alinomaa ovat hyökkäämässä Petterin terveyden kimppuun.

Petteri Orpon kapillaarien eli hiussuonten pinta-ala on noin 6000 neliömetriä ( 0,6 hehtaaria). Keuhkojen kapillaarit suodattavat ja puhdistavat verta Petterin hengittäessä. Hänen elämänsä aikana noin 500 000 000 kertaa.

Petterin sydän pumppaa minuutissa noin 5 litraa verta. Mikäli Petteri joutuu työssään ponnistelemaan, pumppaa hänen sydämensä minuutissa jopa 12 – 20 litraa verta lähes 100 000 kilometrin matkan valtimoihin, laskimoihin, ja kapillaareihin.

Petteri Orpolla oli syntyessään 305 luuta. Nyttemmin hänen luittensa määrä on vähentynyt 206:een luuhun. Tämä johtuu siitä, että Petteri on kasvattanut luitaan yhteen.

Noustessaan Eduskuntatalon portaita Petteri tarvitsee. Hän tarvitsee 650 kpl lihaksia ja yli 100 niveltä luittensa liikutteluun. Ilman lihaksia ja niveliä luut eivät yksinkertaisesti liiku minnekään, siksi Petterillä nämä on. Lisäksi ovat. Ovat jänteet, jotka kiinnittävät lihakset luihin, ovat Petterillä niin vahvoja, että yksi neliösentti kestää 1,25 tonnin noston.

Petteri Orpo on päällystetty kauttaaltaan Petteri Orpo- nahalla. Tämä nahka, iho,  on joustava ja vedenpitävä. Se suojaa luita, lihaksia ja jänteitä. Sen pinta-ala Petterillä on noin kaksi neliömetriä.

Ihossaan Petterillä on. On noin 5 miljoonaa karvaa. Mikäli Petteri myöhemmällä iällään kaljuuntuu, menettää hän dramaattisesti noin 100 000 kappaletta karvojaan.

Elämäänsä murehtiessaan, tai saadakseen estonsa vähenemään, Petteri Orpo juo toisinaan konjakkia. Konjakin valinnassa Petteriä palvelee 9000 makunystyrää ja 13 miljardia hermosolua.


Petteri Orpo toimii parhaiten huoneenlämmössä.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Pakina: Saunasta ja saunomisesta.

Pakina: Saunasta ja saunomisesta.


Sauna on suomalainen keksintö. Giljotiini on ranskalaisten. Giljotiini on Ranskassa jo kielletty kansanhuvi. Sen sijaan sauna on Suomessa ihan sallittu, ja saunaan menosta puhutaan ihan julkisesti ja häpeilemättä. Sauna on kuumin paikka, johon ihminen astuu vapaaehtoisesti. Myös lapsia, naisia, ja vanhuksia otetaan mukaan saunaan.
   Tärkein edellytys saunomiseen on itse sauna. Saunoja on monenlaisia. On toki. Niinkuin oli giljotiinejakin. On maa-, savu-, teltta-, höyry-, perhe-, yhteis-, kaupunkilais-, ja maalaissaunoja. Lisäksi on. On juhannus-, laskiais-, lauantai-, perjantai-, ja joulusaunoja. Myös selkäsaunoja on. Niitä annetaan.
   Joulu-, ja juhannussaunat lienevät tärkeimmät suomalaisille. Juhannussauna on vain kerran vuodessa, joulusauna on joka vuosi. Joulusaunan jälkeen syödään vasta.
   Saunassa on aina kiuas. Kiuas tulee suomenkielisestä sanasta kiuas. Entisten puulämmitteisten kiukaiden tilalle ovat tulleet sähkökiukaat. Sähkökiukaat tarvitsevat toimiakseen sähköä. Sähkön ostamisen sijasta voi käyttää nykyaikaista ekosähköä, esim. kissasta saatavaa hankaussähköä. Mitä isompi kolli, sitä tuimemmat löylyt. Nykyään myös älykiukaat ovat tulleet markkinoille. Ainakin Samsungiin ja Appleen on ladattavissa vielä kokeiluasteella oleva kiuassovellus. Älypuhelin laitetaan saunan nurkassa olevaan sitä varten varattuun telineeseen, kiuassovellus kytketään on- asentoon, ja päälle heitetään vettä.
   Saunan seinää vasten ovat kaksitasolauteet, jotka on tarkoitettu lyhytaikaista istumista varten. Toinen laude on toisen yläpuolella, ja toinen laude vastaavasti toisen alapuolella. Tai päinvastoin.
   Paras rakennusaine lauteita varten on tutkimusten mukaan haapapuu. Samojen tutkimusten mukaan epämiellyttävin lauteiden päällyste on pelti. Aaltopelti.
   Länsisuomalaiseen saunaan kuuluu vihta. Itäsuomalaiset eivät tyydy vihtaan vaan käyttävät vastaa. Vihta, kuten vastakin, tehdään lehdekkäistä koivun varvuista. Talvea varten viisas varaa säkillisen koivun varalehtiä ja höyryn kestävää liimaa. Sillä kuivuessaan lehdet mielellään irtoavat varvuista ja vihtaaminen, tai vastaaminen, alkaa tuntua kivuliaalta. Vastoja tehdään vastarannoilla.
   Ammoisina aikoina saunassa suoritettiin höyrykylpyjen lisäksi monia omavaraistalouden tehtäviä. Syksyisin saunassa imellytettiin maltaat, kuivattiin pellavat ja viljat, keväisin savustettiin lihat. Parannettiin sairaudet. Pestiin pyykki. Keitettiin pontikkaa. Hoidettiin suvun jatkaminen. Synnytettiin, kuoltiin, hierottiin, kupattiin.
   Paras saunan lämpötila on noin suorakulma eli 90 astetta. 10 astetta on aivan liian leppeä. 1500 astetta ehdottomasti jo liian kuuma.
   Saunan iloisen omistajan voi kohdata surkea onnettomuus. Sauna voi palaa maan tasalle. Tai poroksi. Jos monta saunaa palaa poroksi, niin siitä tulee yhteensä tokka. Porotokka.
   Saunominen ei ole syntiä, vaikka se hauskaa onkin. Saunassa ei siis pidä olla niinkuin kirkossa. Saunassa voi valehdella palkkansa isommaksi kuin se on. Todellinen ihmisen vapaus toteutuu vain saunassa. Jätkämies on vuorineuvoksen arvoinen. Tai päinvastoin.
   Poliitikot tekevät saunassa lehmänkauppoja. Ostavat, myyvät, varastavat, ja vaihtavat muiden lehmiä. Vakava virhe sen sijaan on ollut raahata saunaan käryämään ulkomaiden vieraita. Pakoon päästyään eivät ole takaisin tulleet. Suomen kauppatase on pahasti alijäämäinen.
   Jos sauna on järven rannalla, voi saunan päälle uida järvivedessä. Jos sauna on meren rannalla, niin tällainen ei ole edes teoriassa mahdollista.
   Saunatontut ovat legendaa. Ainoa tonttu saunassa on saunoja itse.
   Viinaa saunassa ei pidä juoda. Kuten ei pidä juoda missään muuallakaan. Erityisesti sepelvaltimotautisilla tällainen peli saunassa saattaa johtaa sydämen ennenaikaiseen pysähtymiseen. Älä siis juo saunassa viinaa. Kuten älä muuallakaan.
   Sauna on rentouttava. Huolet ja kiireet unohtuvat. Saunaan kannattaa suhtautua yhtaikaa vakavasti ja leikkisästi. Ei pidä suuttua, jos lapset puhaltelevat huulet pitkinä tulikuumaa ilmaa vanhempiensa iholle. Tai ruiskuttavat jäistä vettä. Se on kujeilevista lapsista kovin hauskaa. Leikki sitoo perheenjäseniä yhteen saunassakin.
   Saunominen on niin hauskaa, että elleivät poliitikot saunoisi, niin saunomiselle asetettaisiin luja lähdevero.
   Vuonna 1937 perustetulla Suomen Sauna - seuralla on koesauna laboratorioineen Helsingin Lauttasaaressa. Siellä kai saunotetaan apinoita, kaniineja, ja rottia.
   On eräs ammattiryhmä, joiden kanssa ei pidä saunoa yhdessä. Älä milloinkaan mene samaan saunaan ihotautilääkärin kanssa. Ihotautilääkäri ei voi luonnolleen mitään, vaan vaivihkaa tutkii ihosi pintaa ja huokosia. Sen aistii, kuin joku skannaisi selkääsi ja harteitasi koko ajan.  Sen lisäksi, että tunnet koko ajan vaanivat silmät selässäsi ja niskassasi, saattavat malttamattomat sormet äkkiä ja arvaamatta, lupaa kysymättä, purskauttaa valkoisesta selästäsi mustapään esiin. Tämä tallainen peli saunassa on kovin epämiellyttävää. Pelottavaakin. Kun se vielä tapahtuu näkymättömissä selkäpuolella, niin veri siinä seisahtaa hetkeksi ja miellyttäväksi tarkoitettu saunailta on piloilla anteeksipyynnöistä huolimatta.  Sauno vaikka Tasmanian pirun kanssa, mutta älä milloinkaan suomalaisen ihotautilääkärin kanssa.

  

tiistai 6. syyskuuta 2016

Pakina: Jutta Urpilaisen kaasukset


Pakina: Jutta Urpilaisen kaasukset



Kaasukset ovat substantiivien ( nimisanojen ) ja adjektiivien ( laatusanojen) sijamuotoja. Eli taivutusmuotoja. Sijamuoto koostuu juurimorfeemista ja siihen liittyvistä taivutusmorfeemeista ( päätteitä tai tunnuksia). Suomensukuisissa kielissä sijamuodot muodostetaan yleensä selkeillä taivutusmorfeemeilla. Siis morfeemeilla. Nimenomaan morfeemeilla.
   Kaasukset ovat niin jokapäiväistä elämäämme -ehkä hieman samoin kuin meillä on nenä päässä- , ettemme aina edes ajattele ja huomaa niiden olemassaoloa. Tosiasia kuitenkin on, ettemme voi toimittaa jokapäiväisiä asioitamme ilman kaasus- ja morfeenitulvaa.
   Seuraavassa valotetaan Suomen kielen kaikki 15 kaasusta selkeillä esimerkeillä. Esimerkit lausuu Jutta Urpilainen.
Jutta Urpilainen painottaa lauseissaan sitä substantiivia tai adjektiivia, joissa kulloinkin kyseessä oleva kaasus esiintyy.

Nominatiivi, perussija.
Suomen kielen nominatiivilla ei ole päätettä. Monikossa esiintyvä -t on monikon tunnus.
Jutta Urpilainen: - Valtakunnanoikeus ja vankila tulivat minulle lopulta yllätyksenä. Mielestäni                                      olin hyvä Kreikan valtiovarainministeri.

Genetiivi, omistussija.
Suomen kielen genetiivi on aina -n loppuinen.
Jutta Urpilainen: - En tuhonnut Suomen taloutta yksin. Jyrki Katainen yllytti ja auttoi.

Akkusatiivi, suomen kielessä nominatiivin tai genetiivin kaltainen. Syntaktiset perusteet ratkaisevat , milloin kyseessä on nominatiivi tai genetiivi, milloin akkusatiivi. Sana on akkusatiivissa, jos sana on lauseen objektina ( kohteena).
Jutta Urpilainen: - Jyrki Katainen vakuutti, että rahan työntäminen Kreikkaan kottikärryillä oli hyvä bisnes.

Partitiivi, erosija. Päätteet -a, -ä, -ta, -tä.
Jutta Urpilainen: - En tarkoittanut pahaa veronmaksajille. Uskoin Kataista.

Essiivi, suomen kielessä esiintyvä kaasus, joka ilmoittaa tilaa. Päätteet: -na, -nä.
Jutta Urpilainen: - Suomen veronmaksajat kyyditsivät minut vankilaan halveksittuna rikollisena.

Translatiivi, predikatiiviadverbiaalinen tulosija. Translatiivin pääte on -ksi.
Jutta Urpilainen: - Päädyin rikolliseksi Kataisen takia.

Inessiivi, sisäinen paikallissija. Päätteet: -ssa, -ssä.
Jutta Urpilainen: - En ole vankilassa mielelläni.

Elatiivi, sisäinen paikallissija. Päätteet: -sta, -stä.
Jutta Urpilainen: - Tästä veronmaksajien vartioimasta vankilasta on mahdoton paeta.

Illatiivi, sisäinen paikallissija. Suomen illatiivin pääte on sanan vartalosta riippuen vokaalin pidentymä ja -n.
Jutta Urpilainen: - Poliisit hakivat minut vankilaan suoraan eduskunnasta. Nyt mua viedään                                             linnasta linnaan. Jyrki Katainen ehti paeta lentokoneella Brysseliin.

Adessiivi, ulkoinen paikallissija. Päätteet: -lla, -llä.
Jutta Urpilainen: - Sellini pöydällä on paksu mappi tuomioni perusteista. Yritän tutustus siihen                                          iltaisin.

Ablatiivi, ulkoinen paikallissija. Päätteet: -lta, -ltä.
Jutta Urpilainen: -Vankilan pihalta en näe muuta kuin synkät tiilimuurit.

Allatiivi, ulkoinen tulosija. Allatiivin pääte on -lle.
Jutta Urpilainen: -Yrityksistäni huolimatta en ole onnistunut kiipeämään muurille.

Abessiivi, kaasus, joka osoittaa jonkin puutteessa olemista. Abessiivin päätteet ovat -tta, ttä.
Jutta Urpilainen: -Olen ilman vapautta.

Komitatiivi, kaasus, joka ilmaisee jonkin keralla olemista. Suomen kielen komitatiivi, josta käytetään vain monikkomuotoja, on -n päätteinen, ja siihen liittyy aina possessiivisuffiksi, ei kuitenkaan sen attribuuttina olevaan nominiin.
Jutta Urpilainen: -Tämä selli kylmine kaltereineen saa mielen matalaksi.

Instruktiivi, keinoa, tapaa tai välinettä osoittava kaasus. Suomen kielen instruktiivista käytetään tavallisimmin monikkoa, ja sen tunnus on -n-
Jutta Urpilaisen: -Ei kyllä helpota yhtään, vaikka revin hiuksia päästäni kaksin käsin.

Hyvä lukija, käytä Jutta Urpilaisen tavoin oikein kaasuksia ja morfeemeita, jottet tulisi väärinymmärretyksi. Morfeemit kannattaa tarkoin punnita suussaan ennen kuin päästää ulos. Muista myös possessiivisuffeksin erikoissääntö esimerkiksi ostaessasi halpaa makkaraa kaupan palvelutiskiltä.

maanantai 29. elokuuta 2016

Ulkoministeri "Timo Soini" ( ps ) etsii vahvuuksiaan.

Ulkoministeri "Timo Soini" ( ps ) etsii vahvuuksiaan.



Nimimerkki "Timo Soini" ( ps) kyselee ihmiskuiskauksia, jotka keventäisivät hänen ulkoministerin virkaansa.
" Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, olen käynyt ainakin viidessä yleisötilaisuudessa, joissa olette esiintynyt ja selittänyt  mm. mutkalle väännetyn rautakangen suoraksi. Olen joka kerta ollut yhtä vaikuttunut. Siksi kirjoitan teille.
   Työni on raskasta kaikkien Lavrovien ja Kerryjen kanssa, ei se kevyttä ole, salkku painaa. Viime aikoina olen huomannut, vastoinkäymisistä huolimatta, että minussa asuu pieni taiteilija. Sekä näyttämötaide että muu taide kiinnostaa. Olen maalannut muutaman taulun, myin niitä kirpputorilla Kankaanpäälaiseksi veturinkuljettajaksi naamioituneena. Mutta kukaan ei ostanut taulujani. Kävin tunnin verran oluella läheisesssä baarissa, mutta kukaan ei varastanut niitä myyntipaikalta. Olen maisterismies, mutta myös jätkä, joka haluaa näytellä jätkä-elokuvassa pääosaa. Ulkonäöllisesti minussa on piirteitä niin Tauno Palosta kuin Clark Cablesta. Kirjoitin "Aku Louhimiehelle" ja yritin saada suuren rakastajan roolin hänen tukinuitto-elokuvastaan, mutta vastausta ei ole kuulunut. Kirjoitin myös "Markku Pölöselle" sankariroolin saadakseni, mutta ei vastausta sieltäkään. Olen myös aina halunnut esiintyä Dressman- mainoksessa; siinä, jossa korskeat miesoriit nousevat merestä uikkareissaan paksu vesi iholta ja hiuksista valuen kuin hanhen selästä. Otin eteisen peilin kautta älykameralla itsestäni kuvan uikkareissani, ja lähetin Dressmanille, mutta pihaustakaan ei ole kuulunut. Halusin johtaa Perussuomalaisten puoluekokousta sirkustirehtöörin asussa ruoska kädessä, mutta puoluetoverit ottivat minusta otteen takahuoneessa, ja pukivat puvun päälleni. Että näin olen yrittänyt taiteellistaa elämääni.
   Hyvä tohtori Matti, mitkä ovat minun taiteellisia vahvuuksiani ? "
  

Ihmiskuiskaaja tohtori Matin vastaus: Hyvä nimimerkki "Timo Soini", kaikenlaiset savupiiput ovat nopeasti katoamassa suomalaisesta kaupunkimaisemasta. Myös Espoosta, jossa asutte. Kaukolämmön takia kerrostaloissa ei enää ole tuttuja savupiippuja. Mutta ihmiset kaipaavat savupiippujaan. Kas siinä ihmisten kaipuu menneeseen maailmaan ja teidän taiteenne voivat kohdata, Teille "Timo Soini" sopii performanssitaide kuin nenä päähän. Te annatte ihmisille savupiiput takaisin  juuri ja nimenomaan performanssitaiteen muodossa.
  Hyvä "Timo Soini", hankkikaa haalarit, joissa on punainen tiili-kuviointi laastisaumoineen, maalauttakaa myös kasvoihinne sama kuviointi. Hyvä olisi myös ottaa yhteys pyrotekniikan ihmisiin, jotka saisivat sieraimistanne ja päästänne nousemaan mustaa nokisavua oikealla hetkellä..Pyytäkää lupa kiinteistöjen omistajilta, ja aloittakaa esiintymiskiertueenne. Nouskaa katolle, seiskää asennossa hetki, nostakaa megafoni huulillenne ja huutakaa sydämenne kyllyydestä sieraimet ja pää savuten: " Olen savuava piippu, olen savupiippu!" Laskekaa megafoni, kääntykää 90 astetta rauhallisin, mekaanisin liikkein, nostakaa megafoni huulillenne ja huutakaa taas kuin ette olisi koskaan sitä huutaneet, vaikka juuri äsken huusitte: "Olen savuava piippu, olen savupiippu!" Toistakaa tämä  huuto neljään eri ilmansuuntaan. Jos voimia on jäljellä, niin pyörikää huutoinenne useampi kierros. Kovin tärkeää ovat nuo mekaaniset, robottimaiset liikkeet ja se, että ette heti pysähdyttyänne huuda vaan annatte ihmisille odottavan, piinallisen jännityshetken, että "mitä tuokin tuolla tekee", kunnes ihmiset sitten huudettuanne näkevät, että olette  vanha, tuttu savupiippu, ja rauhoittuvat.
   Hyvä nimimerkki "Timo Soini", huutakaa tuo "Olen savuava piippu, olen savupiippu!" niin sydäntä repivästi ja sovittamattomasti, niin kurkuttomasti ja verta hyydyttävästi, kuin huusitte performanssissanne eduskunnan istuntosalissa neljään eri suuntaan: " Piikki kiinni !" , niin joku tapahtumanjärjestäjä voi jopa ostaa teoksenne. Eduskunta ei silloin ostanut. Ettekä te itsekään sitten myöhemmin.