Kansanedustaja "Ville Niinistö" ( vihr.) kysyy autonsa öljyn- ja tulppienvaihdosta.

Kansanedustaja "Ville Niinistö" ( vihr.) kysyy autonsa öljyn- ja tulppienvaihdosta.

Nimimerkki " Ville Niinistö" ( vihr.) kysyy autonsa huollosta seuraavaa:

" Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti: Olen ihan vihreä, ajelen polkupyörällä, morjestelen tuntemattomia, hymyilen paljon itsekseni, olen vähäpäästöinen, halaan puita, alushousuni on valmistettu järvikaisloista, pidän villapaitaa julkisilla paikoilla. Omistan kylläkin auton, mutta olen ihan vihreä senkin suhteen. Tiedän vain suunnilleen sen, että kun vilkkua näytetään oikealle, niin rattia pyöritetään samaan suuntaan. Käännyn nimenomaan aina ja vain oikealle, sillä olen oikeakätinen. Tästä johtuu, että kilometrejä kertyy runsaammin kuin jos olisi molempikätinen. Onneksi eduskuntalo, työpaikkani, on oikealla puolella.

   Hyvä ihmiskuiskaaja, autoni huoltokirjassa lukee, että öljyt ja tulpat on vaihdettava 20000 km:n välein. Viime talvena tuo 20000 km täyttyi Mannerheimintiellä, kun olin ajamassa eduskuntaan. Olin niin muissa ajatuksissa, että ajoin 200 metriä liian pitkälle ennen kuin pysähdyin. En tiennyt, miten tarkkaan tuota kilometrirajaa oli noudatettava.
    Olen kova poika ottamaan asioista selvää. Jos en tiedä jotain, niin otan selvää. Siksi olen yleensä aina selvittämässä jotakin asiaa.  Siksi soitin nimimerkki "Satu Hassille" ( vihr.) ja kysyin asiaa. "Satu Hassi" kertoi olevansa ihan luomuvihreä ja kuulleensa koko autoista vasta edellisviikolla serkultaan. Soitin sitten nimimerkki " Pekka Haavistolle" ( vihr.) ja kysyin samaa asiaa. "Pekka Haavisto" kertoi olleensa, vaikka oli ihan vihreä hänkin,  muutaman kerran auton kyydissä, mutta ei tietänyt  mitään niiden tulpista ja öljyistä. "Pekka" arveli autojen olevan vieterikäyttöisiä, sillä hän oli kuullut ikäänkuin vieterin pyörimisääntä konepellin alta. mutta hän ei ollut varma asiasta. Seuraavaksi soitin sedälleni nimimerkki "Sauli Niinistölle" ja kysyin samaa asiaa. "Sauli Niinistö" oli melko kiireinen, mutta antoi neuvon, että kyllä niiden tulppa- ja öljynvaihtojen kanssa kannattaa olla melko tarkka.
  Setäni neuvoa noudattaen soitin puoluetoverille nimimerkki "Oras Tynkkyselle" (vihr.), kerroin tukalasta tilanteestani ja pyysin häntä tuomaan tulpat ja öljyt. "Orasta" odotellessa peruutin nuo viheliäiset 200 metriä, jotka olivat menneet yli huoltorajasta, jotta tuo 20000 km täsmäsi. Kun "Oras" tuli ja näki kurjuuteni, hän auttoi minua suuresti. Sillä aikaa kun minä vaihdoin öljyt ja suodattimen, "Oras" katsoi huoltokirjasta tulppien paikat ja vaihtoi ne. Ohjekirjassa ei sanottu sanallakaan, että vaihdettavien tulppien tuli olla uusia. Siksi "Oras" vaihtoi vain tulppien paikkaa. Hän vaihtoi tulppien järjestyksen 1-2-3-4 järjestykseen 3-1-4-2. Myös tulppiin tulevien virtajohtojen paikat vahdettiin samaan järjestykseen siinä samassa.
   Mannerheimintie oli siinä vaiheessa jo ihan tukossa. Tööttäyksiä, nyrkkien näyttämisiä, keskisormet pystyssä, asiattomia huuteluja. Jossain vaiheessa siihen tuli myös poliisi, joka antoi minulle roimat sakot.
   Olen sellainen ihminen, jolla on villapaita päällä, tai sitten villapaita ei ole päällä. Tai päinvastoin. Oli onni, että nyt oli pohjalainen villapaita päällä, sillä pakkasta oli - 24 astetta, ja viimakin kävi. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tulpat ja öljyt tulivat vaihdetuiksi ajallaan ja pääsin jatkamaan matkaani. En kuitenkaan päässyt jatkamaan matkaani omalla autollani, sillä jostain syystä se ei enää käynnistynyt. Pääsin jatkamaan matkaani hinausauton kyydissä.
  Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, kysynkin nyt vastaisuuden varalle: 1) Miten tarkka noiden tulppien ja öljyn vaihtaminen ajallaan on?  2) Ja jäähän tämä meidän keskeiseksi? "

Ihmiskuiskaaja tohtori Matin vastaus: 1) Tulpat ja öljyt kannattaa vaihtaa toki ajallaan, mutta ei niiden kanssa tarvitse olla ihan niin tarkka kuin sinä olit. Olisit hyvin voinut ajaa kotiisi tai huoltoasemalle. Tarvittaessa  muutaman sadan, jopa tuhannen kilometrin ylitykset tuohon 20000 km:n rajaan ovat täysin sallittuja ja luonnollisia. 2) Kyllä tämä jää meidän keskeiseksi, mitä tällaista koko kansalle huutelemaan. Vain valitsemanne nimimerkki näytetään.

Pakina: RATTIJUOPPOJEN KOOTUT SELITYKSET ?

Pakina:  RATTIJUOPPOJEN KOOTUT SELITYKSET ?

Algot Tuunanen Merikarvialta kirjoittaa vapisevalla käsialalla juoneensa anopin keittämän suolaisen madekeiton päälle ventillisen kefiiripiimää. (Rankkana uhkapelurina tunnettu Tuunanen tarkoittanee juoneensa kefiiripiimää 21 litraa. Pakinoitsijan huomautus!) Tästä tuimasta janosta oli Algotin tietämättä äitynyt 3,3 promillen kaatokänni, jonka seurauksena Algot oli revitty putkaan autonsa ratista. Tuomiotakin oli myöhemmin tullut masentavan paljon.

  Algotin lisäksi Tuunasen perheeseen kuuluu vaimo Liisi,sekä kolme heidän alaikäistä lastaan. Sekä ikuiseksi häälahjaksi tullut anoppi.

  Anopin takia Algotin elämä on muutenkin yhtä surkeutta täynnä. Anoppi on aina äänessä ja suu auki. Madettakaan Algot ei osaa perata niin,etteikö siitä jotain huomauttettaisi. Algotin mukaan anoppi on ainut hänen tietämänsä ihminen,jolta on kieli palanut rakkuloille helteisenä kesäpäivänä. Öisinkään anoppi ei malta olla hiljaa vaan jakelee unissaan määräyksiä miten Algotin pitäisi olla ja elää.

  Rattijuopumus oli tapahtunut puoli vuotta sitten. Kefiirit juotuaan oli Algot pahaa aavistamatta lähtenyt ostamaan anopilleen piipputupakkaa kylän kioskilta. Tiukassa mutkassa auto ei teknisen vian vuoksi ollut totellut Algotin määräämää suuntaa vaan jatkanut suoraan ojan yli päin männikköä Algot kyydissään. Sitten tulivatkin jo poliisit paikalle pillit ulvoen taivaan täydeltä.

  "Eikö anoppia voi laittaa syytteeseen suolaisine madekeittoineen? Ja mikä on Valion vastuu? Eikö kefiiripurkin kyljessä pitäisi lukea varoitus autoilijoille?" kyselee masentunut Algot.

  "Olen joutunut oikeusmurhan uhriksi",kirjoittaa vankilaan pääsyä odotteleva Algot Tuunanen Merikarvialta katkeransävyisen kirjeensä lopussa ja vannoo valittavansa tuomiostaan aina Haagin Kansainväliseen Oikeuteen asti. Sinne hän uhkaa raahata myös anoppinsa todistuskappaleeksi.

Myös Pasi Siponen Pälkäneeltä on kirjeensä perusteella kavalan piimän viaton uhri.

  Siponen kirjoittaa olevansa 47-vuotias sahatyöntekijä. Sirkkelillä työskentelijäksi Siponen kertoo olevansa helposti tunnistettavissa. Vasemmasta kädestä puuttuu muutama sormi ja kantapäästäkin viipale. Muutekin Siposen terveys on viime vuosina reistaillut pahasti. Muistikatkoksia on esiintynyt ja pahoinvointeja varsinkin maanantai-aamuisin. Sairaseläkkeelle Siponen ei lukuisista yrityksistä huolimatta ole päässyt,koska "pirullisen työpaikkalääkärin" mukaan noinkin suuri osa sahatyöntekijän raajoista on vielä kasassa.

  Sirkkelöinti on raskasta puuhaa,kertoo Siponen edelleen. Tukit ovat suuria ja raskaita. Siinä nälkä paisuu joskus ihan mahdottomaksi. Varsinkin kesähelteellä.

  Siponen kertoo ostaneensa 14 muhevaa piimälimppua nälkäänsä. Piimälimput Siponen oli syönyt heti aamupäivän kuluessa,hän oli pitänyt niitä sirkkelin alla pystyssä. Tästä nälkä oli kuitenkin päivän mittaan vain yltynyt,jonka seurauksena Siponen oli päättänyt lähteä ostamaan muutaman limpun lisää lähikaupasta. Mutta matkalla "Kissalan pojat" olivat pysäyttäneet ja pakottaneet puhaltamaan. Siposen täydelliseksi tyrmistykseksi promilleja oli löytynyt 2,7.

  Siposen mukaan piimälimppujen myynti on siirrettävä Alkoon,jos niissä kerran on sen verran piimäjäämiä,että niistä humaltuu. Siponen kertoo piimälimppujen kuuluneen ruokavalioonsa ripillepääsystä lähtien. Siponen on tietämättään ollut juovuksissa yli 30 vuotta.

  "Ja eikö poliiseilla ole muuta tekemistä kuin kytätä piimälimppujen syöjiä pusikossa?",kyselee Pasi Siponen Pälkäneeltä kirjeensä lopussa.

Nimimerkki "Suoraan mummon kasvimaalle" Janakkalasta kertoo olevansa ammatiltaan johtaja. Työnsä vuoksi hän joutuu käyttämään paljon autoa. Joskus enemmänkin.

  Kun käry kävi nimimerkki "Suoraan mummon kasvimaalle" ei ollut kertomansa mukaan juonut alkoholia yli kolmeen vuoteen,ja silloinkin vain vaivaiset kaksi keskiolutpulloa sisarensa häissä Työväentalolla. Sitä hän ihmettelee kovin,että miten kauan alkoholi oikein parhaimmillaan pysyy veressä.

  Myös poliisit saavat moitteita. Poliisit olivat irvisuin pilkanneet hänen ammattiaan. Häntä oli sanottu harhaanjohtajaksi. Muutenkin häntä oli kohdeltu kuin rattijuoppoa.
    Se, että poliisit olivat joutuneet taluttamaan häntä poliisiautoon, johtui johtajan mukaan äkillisestä migreenikohtauksesta. Oksentelu poliisiauton penkille ja vanhemman konstaapelin housuille sen sijaan johtui kokkibakteerista, jonka hän oli saanut salaatin syömisestä.

  Kirjeensä lopussa nimimerkki painottaa uudelleen,ettei tosiaankaan ollut juonut mitään yli kolmeen vuoteen. Ja silloinkin siis nuo kaksi keskiolutpulloa. Sisarkin oli jo ehtinyt erota turkkilaisesta miehestään ja avioitua nigerialaisen kanssa. Kuitenkin promilleja oli löytynyt 4.4.

  "Voiko tämä olla tottakaan?" kyselee nimimerkki "Suoraan mummon kasvimaalle" Janakkalasta.

Benjamin Koponen Varpaisjärveltä kirjoittaa syöneensä puoliksi enonsa kanssa Ruotsinlaivalta tuomansa 34 rasiaa liköörikonvehteja ja tulleensa siitä yllättäen 3,9 promillen humalatilaan.

  Koponen ja hänen enonsa olivat lähteneet soutelemaan Varpaisjärvelle juhannusaattona. Lämpimikseen he olivat syöneet mukaansa varaamiaan liköörikonvehteja. Jossain vaiheessa eno oli noussut seisomaan veneessä laskeakseen vetensä. Vene oli alkanut keikkua yhä enemmän ja enemmän. Sitten eno oli pudonnut veneestä.

  Mutta Koponen oli toiminut ripeästi ja pelastanut enonsa. Rantaan selviydyttyään Koponen oli lähtenyt autolla kyyditsemään enoaan lämpimään läheiseen ravintolaan. Mutta rumat poliisit olivat katkaisseet matkan. Eno oli saanut lämmetä putkassa. Samoin Koponen.

  Oikeudessa pahansuovat ranta-asukkaat olivat Koposen mukaan perättömästi lausuneet,että järvellä oli hoilattu ja mekastettu oikein tosissaan. Oli kuulemma hoilattu "Isontalon Anttia ja Rannanjärveä" niin,että koko järvi oli vapissut kovasti. Mekastus oli kuulemma kuulunut kirkolle asti. Nämä tällaiset puheet Koponen kiistää jyrkästi. Järvellä he olivat olleet ihan kiltisti. Korkeintaan he olivat hyräilleet Sibeliuksen Finlandiaa,koska se on kaunis sävelmä, ja sopii hyräiltäväksi nimenomaan juhannusaattona järvenselällä. Veneen pohjalta löydetyt neljä tyhjää Pöytäviina-pulloa eno oli Koposen kertoman mukaan ottanut talteen rannalta, jonne joku nuorisosakki oli ne jättänyt tyhjiksi juotuina. Enon tarkoitus oli palauttaa pullot läheiseen K- markettiin, josta niistä saisi 15 senttiä / kpl. Rahat eno oli aikonut lahjoittaa Luonnonsuojelusäätiölle. 

  "Olemme enojaan rakastava kansa. Mutta liian monen eno on pudonnut veneestä. Ei kukaan ole niin sydämetön,että jättää veneestä pudonneen enonsa tahallaan paleltumaan kuoliaaksi",toteaa Benjamin Koponen Varpaisjärveltä kirjeensä lopuksi.

  Tähän toteamukseen on jokaisen enoaan rakastavan suomalaisen helppo yhtyä.