Rakkaustarina: Eron hetki on kallis

Rakkaustarina, love story, parisuhde, rakkaus, romanssi, romantiikka

Rakkaustarina: Eron hetki on kallis

 He seisoivat vastakkain hämärtyvässä illassa, katulamput valaisivat heidän kasvojaan hämärällä valollaan. Tuuli heilutti lehdettömien puiden oksia, ja taivaalta putoili hitaita lumihiutaleita. Kadulla autot ajoivat ohi kuin mikään ei olisi muuttunut, mutta heidän maailmansa oli säröillä.

"Tämä on parempi näin", Leo sanoi hiljaa, vaikka hänen äänensä värähti.

Sofia puristi takkinsa kaulusta tiukemmin. "Miten tämä voi olla parempi? Me rakastamme toisiamme."

Leo katsoi häntä silmiin, mutta käänsi sitten katseensa pois. "Jos rakkaus riittäisi, me emme seisoisi tässä." Hänen silmissään välkähti tuska, mutta hän pakotti itsensä pysymään vahvana.

Sofian kurkkua kuristi, eikä hän enää tiennyt, oliko se kylmyydestä vai sydämen särkyneistä sirpaleista. He olivat käyneet tämän keskustelun niin monta kertaa, etsineet syitä, löytäneet toivoa vain kadottaakseen sen jälleen. Elämä heidän ympärillään vaati liikaa, eikä rakkaus yksin ollut tarpeeksi pitämään heitä yhdessä.

"Muistatko sen kesän, kun me istuimme laiturilla aamuyöhön asti?" Sofia kuiskasi. "Sinä sanoit, että mikään ei voisi erottaa meitä."

Leo sulki silmänsä hetkeksi, kuin yrittäen vangita tuon muiston mieleensä, ennen kuin se haihtuisi. "Muistan kaiken. Ja siksi tämä sattuu niin paljon."

Heidän välillään vallitsi hetken hiljaisuus. Sitten Leo astui lähemmäs, kohotti kätensä ja hipaisi Sofian poskea. "Olet aina osa minua. Mutta nyt meidän on päästettävä irti."

Sofia tunsi kyyneleen valuvan poskelleen, mutta hän nyökkäsi hitaasti. Hän tiesi, että joskus rakkaus ei riitä, vaikka kuinka toivoisi. He seisoivat siinä vielä hetken, kunnes Leo otti askeleen taaksepäin, kääntyi ja lähti.

Sofia katsoi hänen loittonevaa hahmoaan, kunnes tämä katosi kadunkulman taakse. Sitten hän sulki silmänsä ja antoi lumen peittää jalanjäljet, jotka Leo oli jättänyt jälkeensä.