Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. helmikuuta 2018

Juha Sipilän rakas peto: Paavo Väyrynen





                                                  
Juha Sipilän rakas peto: Paavo Väyrynen

Pääministeri ja Keskustapuolueen puheenjohtaja Juha Sipilältä on tullut sydäntäsärkevä kirje. Kirjeensä alkupuolella Juha Sipilä kertoo valmistuneensa diplomi-insinööriksi Oulun yliopistolta vuonna 1986 opinnäytetyönään 900 MHz:n duplexsuodatin. Insinöörimies Juha Sipilä kertoo ammattitaidostaan sen verran, että saa  puhaltamalla himmelin pyörimään, pystyy pukemaan kurahousut jalkaan kiukuttelevalle taaperolle, ja että osaa laittaa pipon päähänsä heittämällä sen vastatuuleen. Elämä olisi muuten ihan mukavaa ruusuilla tanssimista, mutta Juha Sipilä kertoo kärsivänsä Paavo Väyrynen- syndroomasta. Hän näkee Paavo Väyrysiä kaikkialla. Siihen hän pyytää lohduttomana apua.
   ” Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, taudinkuvaan kuuluu, että Paavo Väyrynen on kiinni koivessani kuin Tasmanian piru. Vaikka kuinka hötkytän jalkaani, niin ei irtoa Paavo, ei lähde pois Paavo Väyrynen, vaikka mitä teen. Seuraavaksi mainitsen vain muutaman esimerkin:
   Minulla on lentolupakirja.  Olin viemässä 13.06.2017  itse ohjaamallani pienkoneella hallituksen eroilmoitusta Sauli Niinistölle Naantalin Kultarantaan. Syy miksi käännyin takaisin ei ole kerrottu ihan totuudenmukaisesti. Näin nimittäin ihan yllättäen Paavo Väyrysen hieman ennen Naantalia. Ensin vain piste etäisellä taivaalla, sitten lisääntyvää kauhua, sitten totuus,  Paavo Väyrynen. Paavo Väyrynen leijaili laskuvarjolla koneeni vasemmalta puolelta kohti maata. Hänellä oli sininen kravatti, ja hän näytti minulle peukalollaan tsemppi-merkkiä alaspäin leijuessaan. Silmälasini huurtuivat kasvoistani ulos lentävästä hiestä, mutta sain käännettyä koneeni takaisin Helsinkiä kohti. Muistan siinä hetkessä ihmetelleeni, että mistä Paavo oli oikein hypännyt. Sinisellä taivaalla ei näkynyt muita lentokoneita.
   Selvitäkseni tästä järkytyksestä  menin sunnuntaina kirkkoon saadakseni hengen ravintoa. Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes pappi saarnastuolissa alkoi yhä enemmän ja enemmän muistuttaa Paavo Väyrystä. Kunnes hän lopulta oli Paavo Väyrynen. Pappi saarnasi tiukemman EU- politiikan puolesta, ja että euron rinnalle pitäisi ottaa markka takaisin. Hän heilutteli kädessään olevia joitain vanhoja seteleitä.  Pysyin lujana, en paennut. Menin ehtoolliselle alttarille ja polvistuin Paavon eteen. Paavo antoi minulle leivän ja viinin ja sanoi: ” Sinun syntisi ovat anteeksiannetut.” Hän sanoi sen hyvin vakuuttavasti.
   Tähän väliin itse aiheutettu kauhu. Löin eduskunnan kuppilassa vetoa Seppo Kääriäisen kanssa eräästä asiasta, jota en tässä paljasta. Kaiken piti olla selvää. Ei ollut. Hävisin vedon. Vedon hävinneenä joudun pitämään 13 x 18 cm kokoista kehystettyä valokuvaa Paavo Väyrysestä kirjahyllyssäni elämäni loppuun asti.
   Eräänä iltana TV- uutisiin ilmestyi Paavo Väyrysen näköinen mies, joka kertoi ryhtyvänsä Keskustanpuolueen puheenjohtajaehdokkaaksi. Hän vaikutti olevan ihan tosissaan. Tuon puheenjohtajuuden piti olla minulle läpihuutojuttu. Nyt joudun tupailloissa puolustamaan euroa ja EU:ta.
   Näen Paavo Väyrysiä joka puolella. Joka hetki Väyryset tulevat esiin mieleni varjoista. Väyrynen  kävelee kadulla vastaani ja nostaa kohteliaasti hattuaan, hän istuu puistossa ja ruokkii puluja, kaupan edessä hän työntää punaista tuttia vaunuissa kirkuvan vauvan suuhun, saman aikaan hän leikkaa vanhemman miehen hiuksia läheisessä parturinliikkeessä. Siinä samassa hän jo ajaa ohikiitävää raitiovaunua.  Kaikki on kauhua. Kadulla edessäni viemärin kansi nousee paikoiltaan, sieltä hivuttautuu ylös Paavo Väyrynen, joka tsemppi-merkin minulle näytettyään katoaa ihmisvilinään. En ole edes vaimolleni kertonut, miten syvissä vesissä joudun päivittäin uimaan.
   Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, minä pelkään, vapina ja tutina täyttävät mieleni. Minusta tuntuu, etten voi  enää hetkeäkään elää samassa ulottuvuudessa Paavo Väyrysen kanssa.
   Auttakaa minua, ottakaa tämä katkera etikkamalja minulta pois. ”
  

Ihmiskuiskaajan vastaus: Hyvä Juha Sipilä, on kaksi asiaa, mitä ette voi hallita ettekä voittaa. Toinen on media, josta teillä on sapekkaita kokemuksia, ja toinen on Paavo Väyrynen. Molemmat ovat enemmänkin fysiikan lakeja kuin mitään muuta. Koska et voi voittaa, sinun pitää liittoutua.
   Hyvä Juha, olen laatinut sinulle 9-kohtaisen toimenpide-ehdotuksen.
  
1)   Seuraavan kerran Paavo Väyrysen tavatessasi vedä hänet itseäsi vasten kättelyn sijaan. Halaa, anna välittämisen virrata, purista lujasti Paavoa kuin kaivattua ystävää, jota et ole nähnyt 30- vuoteen. Muista, että teillä kummallakin on silmälasit, ei siis kuitenkaan liian rajua välittämistä.
2)   Näin talviaikaan käykää yhdessä luistelemassa. Värikkäät  kaulaliinat kaulaan, ja lämmintä mehua termariin  mukaan.
3)   Pian on kevät ja kura lentää. Osta pappa Tunturi-mopo. Kutsu Paavo soramontulle. Opeta Paavo keulimaan. Onnistumisen riemua ei mikään voita.
4)   Älä ole osaamiskade. Opeta Paavoa puhaltamaan himmeliä niin, että se pyörii. Opeta myös Paavoa laittamaan pipo päähänsä heittämällä se vastatuuleen.
5)   Kesällä tehkää retki maaseudulle tandem- pyörällä. Eväät mukaan, polvihousut, mato-onget, ja paljon reipasta mieltä.
6)   Paavo pitää kirjojen kirjoittamisesta ja kuvamukeista. Kirjoittakaa yhteinen kirja. Teettäkää yhteisiä mukeja, joihin painetuissa kuvissa olette yhtä hymyä ja kaulakkain.
7)   Lähetä Paavolle ystävänpäiväkortti.
8) Osallistu Paavon kanssa Eukonkannon MM- kilpailuihin. Anna Paavon ja Vuokon voittaa.
9)   Kutsu Paavo kotiisi illalliselle. Noutakaa perunat ja juurekset yhdessä kellarista. Paistakaa yhdessä silakoita, leipokaa korvapuusteja kahvipullaksi. Kahvittelun jälkeen viettäkää todellista laatuaikaa katselemalla  toistenne vauvakuvia.

Hyvä Juha Sipilä, ehkä juuri silloin, kun sitä vähiten odotat, ehkä bensiininkatkuisella soramontulla, ehkä luistinradalla kirpeässä pakkasessa, ehkä juuri silloin, kun katselette takan lempeässä lämmössä toistenne vauvakuvia, Paavo Väyrynen vetää sinut halaukseen ja sanoo sen, mitä eniten odotat: ” Hyvä Juha, en enää pyri Keskustapuolueen puheenjohtajaksi. Sen sijaan olen päättänyt haastaa Petteri Orpon ja pyrkiä kokoomuksen puheenjohtajaksi ”


  


tiistai 6. syyskuuta 2016

Pakina: Jutta Urpilaisen kaasukset


Pakina: Jutta Urpilaisen kaasukset



Kaasukset ovat substantiivien ( nimisanojen ) ja adjektiivien ( laatusanojen) sijamuotoja. Eli taivutusmuotoja. Sijamuoto koostuu juurimorfeemista ja siihen liittyvistä taivutusmorfeemeista ( päätteitä tai tunnuksia). Suomensukuisissa kielissä sijamuodot muodostetaan yleensä selkeillä taivutusmorfeemeilla. Siis morfeemeilla. Nimenomaan morfeemeilla.
   Kaasukset ovat niin jokapäiväistä elämäämme -ehkä hieman samoin kuin meillä on nenä päässä- , ettemme aina edes ajattele ja huomaa niiden olemassaoloa. Tosiasia kuitenkin on, ettemme voi toimittaa jokapäiväisiä asioitamme ilman kaasus- ja morfeenitulvaa.
   Seuraavassa valotetaan Suomen kielen kaikki 15 kaasusta selkeillä esimerkeillä. Esimerkit lausuu Jutta Urpilainen.
Jutta Urpilainen painottaa lauseissaan sitä substantiivia tai adjektiivia, joissa kulloinkin kyseessä oleva kaasus esiintyy.

Nominatiivi, perussija.
Suomen kielen nominatiivilla ei ole päätettä. Monikossa esiintyvä -t on monikon tunnus.
Jutta Urpilainen: - Valtakunnanoikeus ja vankila tulivat minulle lopulta yllätyksenä. Mielestäni                                      olin hyvä Kreikan valtiovarainministeri.

Genetiivi, omistussija.
Suomen kielen genetiivi on aina -n loppuinen.
Jutta Urpilainen: - En tuhonnut Suomen taloutta yksin. Jyrki Katainen yllytti ja auttoi.

Akkusatiivi, suomen kielessä nominatiivin tai genetiivin kaltainen. Syntaktiset perusteet ratkaisevat , milloin kyseessä on nominatiivi tai genetiivi, milloin akkusatiivi. Sana on akkusatiivissa, jos sana on lauseen objektina ( kohteena).
Jutta Urpilainen: - Jyrki Katainen vakuutti, että rahan työntäminen Kreikkaan kottikärryillä oli hyvä bisnes.

Partitiivi, erosija. Päätteet -a, -ä, -ta, -tä.
Jutta Urpilainen: - En tarkoittanut pahaa veronmaksajille. Uskoin Kataista.

Essiivi, suomen kielessä esiintyvä kaasus, joka ilmoittaa tilaa. Päätteet: -na, -nä.
Jutta Urpilainen: - Suomen veronmaksajat kyyditsivät minut vankilaan halveksittuna rikollisena.

Translatiivi, predikatiiviadverbiaalinen tulosija. Translatiivin pääte on -ksi.
Jutta Urpilainen: - Päädyin rikolliseksi Kataisen takia.

Inessiivi, sisäinen paikallissija. Päätteet: -ssa, -ssä.
Jutta Urpilainen: - En ole vankilassa mielelläni.

Elatiivi, sisäinen paikallissija. Päätteet: -sta, -stä.
Jutta Urpilainen: - Tästä veronmaksajien vartioimasta vankilasta on mahdoton paeta.

Illatiivi, sisäinen paikallissija. Suomen illatiivin pääte on sanan vartalosta riippuen vokaalin pidentymä ja -n.
Jutta Urpilainen: - Poliisit hakivat minut vankilaan suoraan eduskunnasta. Nyt mua viedään                                             linnasta linnaan. Jyrki Katainen ehti paeta lentokoneella Brysseliin.

Adessiivi, ulkoinen paikallissija. Päätteet: -lla, -llä.
Jutta Urpilainen: - Sellini pöydällä on paksu mappi tuomioni perusteista. Yritän tutustus siihen                                          iltaisin.

Ablatiivi, ulkoinen paikallissija. Päätteet: -lta, -ltä.
Jutta Urpilainen: -Vankilan pihalta en näe muuta kuin synkät tiilimuurit.

Allatiivi, ulkoinen tulosija. Allatiivin pääte on -lle.
Jutta Urpilainen: -Yrityksistäni huolimatta en ole onnistunut kiipeämään muurille.

Abessiivi, kaasus, joka osoittaa jonkin puutteessa olemista. Abessiivin päätteet ovat -tta, ttä.
Jutta Urpilainen: -Olen ilman vapautta.

Komitatiivi, kaasus, joka ilmaisee jonkin keralla olemista. Suomen kielen komitatiivi, josta käytetään vain monikkomuotoja, on -n päätteinen, ja siihen liittyy aina possessiivisuffiksi, ei kuitenkaan sen attribuuttina olevaan nominiin.
Jutta Urpilainen: -Tämä selli kylmine kaltereineen saa mielen matalaksi.

Instruktiivi, keinoa, tapaa tai välinettä osoittava kaasus. Suomen kielen instruktiivista käytetään tavallisimmin monikkoa, ja sen tunnus on -n-
Jutta Urpilaisen: -Ei kyllä helpota yhtään, vaikka revin hiuksia päästäni kaksin käsin.

Hyvä lukija, käytä Jutta Urpilaisen tavoin oikein kaasuksia ja morfeemeita, jottet tulisi väärinymmärretyksi. Morfeemit kannattaa tarkoin punnita suussaan ennen kuin päästää ulos. Muista myös possessiivisuffeksin erikoissääntö esimerkiksi ostaessasi halpaa makkaraa kaupan palvelutiskiltä.

maanantai 29. elokuuta 2016

Ulkoministeri "Timo Soini" ( ps ) etsii vahvuuksiaan.

Ulkoministeri "Timo Soini" ( ps ) etsii vahvuuksiaan.



Nimimerkki "Timo Soini" ( ps) kyselee ihmiskuiskauksia, jotka keventäisivät hänen ulkoministerin virkaansa.
" Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, olen käynyt ainakin viidessä yleisötilaisuudessa, joissa olette esiintynyt ja selittänyt  mm. mutkalle väännetyn rautakangen suoraksi. Olen joka kerta ollut yhtä vaikuttunut. Siksi kirjoitan teille.
   Työni on raskasta kaikkien Lavrovien ja Kerryjen kanssa, ei se kevyttä ole, salkku painaa. Viime aikoina olen huomannut, vastoinkäymisistä huolimatta, että minussa asuu pieni taiteilija. Sekä näyttämötaide että muu taide kiinnostaa. Olen maalannut muutaman taulun, myin niitä kirpputorilla Kankaanpäälaiseksi veturinkuljettajaksi naamioituneena. Mutta kukaan ei ostanut taulujani. Kävin tunnin verran oluella läheisesssä baarissa, mutta kukaan ei varastanut niitä myyntipaikalta. Olen maisterismies, mutta myös jätkä, joka haluaa näytellä jätkä-elokuvassa pääosaa. Ulkonäöllisesti minussa on piirteitä niin Tauno Palosta kuin Clark Cablesta. Kirjoitin "Aku Louhimiehelle" ja yritin saada suuren rakastajan roolin hänen tukinuitto-elokuvastaan, mutta vastausta ei ole kuulunut. Kirjoitin myös "Markku Pölöselle" sankariroolin saadakseni, mutta ei vastausta sieltäkään. Olen myös aina halunnut esiintyä Dressman- mainoksessa; siinä, jossa korskeat miesoriit nousevat merestä uikkareissaan paksu vesi iholta ja hiuksista valuen kuin hanhen selästä. Otin eteisen peilin kautta älykameralla itsestäni kuvan uikkareissani, ja lähetin Dressmanille, mutta pihaustakaan ei ole kuulunut. Halusin johtaa Perussuomalaisten puoluekokousta sirkustirehtöörin asussa ruoska kädessä, mutta puoluetoverit ottivat minusta otteen takahuoneessa, ja pukivat puvun päälleni. Että näin olen yrittänyt taiteellistaa elämääni.
   Hyvä tohtori Matti, mitkä ovat minun taiteellisia vahvuuksiani ? "
  

Ihmiskuiskaaja tohtori Matin vastaus: Hyvä nimimerkki "Timo Soini", kaikenlaiset savupiiput ovat nopeasti katoamassa suomalaisesta kaupunkimaisemasta. Myös Espoosta, jossa asutte. Kaukolämmön takia kerrostaloissa ei enää ole tuttuja savupiippuja. Mutta ihmiset kaipaavat savupiippujaan. Kas siinä ihmisten kaipuu menneeseen maailmaan ja teidän taiteenne voivat kohdata, Teille "Timo Soini" sopii performanssitaide kuin nenä päähän. Te annatte ihmisille savupiiput takaisin  juuri ja nimenomaan performanssitaiteen muodossa.
  Hyvä "Timo Soini", hankkikaa haalarit, joissa on punainen tiili-kuviointi laastisaumoineen, maalauttakaa myös kasvoihinne sama kuviointi. Hyvä olisi myös ottaa yhteys pyrotekniikan ihmisiin, jotka saisivat sieraimistanne ja päästänne nousemaan mustaa nokisavua oikealla hetkellä..Pyytäkää lupa kiinteistöjen omistajilta, ja aloittakaa esiintymiskiertueenne. Nouskaa katolle, seiskää asennossa hetki, nostakaa megafoni huulillenne ja huutakaa sydämenne kyllyydestä sieraimet ja pää savuten: " Olen savuava piippu, olen savupiippu!" Laskekaa megafoni, kääntykää 90 astetta rauhallisin, mekaanisin liikkein, nostakaa megafoni huulillenne ja huutakaa taas kuin ette olisi koskaan sitä huutaneet, vaikka juuri äsken huusitte: "Olen savuava piippu, olen savupiippu!" Toistakaa tämä  huuto neljään eri ilmansuuntaan. Jos voimia on jäljellä, niin pyörikää huutoinenne useampi kierros. Kovin tärkeää ovat nuo mekaaniset, robottimaiset liikkeet ja se, että ette heti pysähdyttyänne huuda vaan annatte ihmisille odottavan, piinallisen jännityshetken, että "mitä tuokin tuolla tekee", kunnes ihmiset sitten huudettuanne näkevät, että olette  vanha, tuttu savupiippu, ja rauhoittuvat.
   Hyvä nimimerkki "Timo Soini", huutakaa tuo "Olen savuava piippu, olen savupiippu!" niin sydäntä repivästi ja sovittamattomasti, niin kurkuttomasti ja verta hyydyttävästi, kuin huusitte performanssissanne eduskunnan istuntosalissa neljään eri suuntaan: " Piikki kiinni !" , niin joku tapahtumanjärjestäjä voi jopa ostaa teoksenne. Eduskunta ei silloin ostanut. Ettekä te itsekään sitten myöhemmin.