tiistai 15. marraskuuta 2016

Äly WC-pönttö tuhosi Pirjo Koistisen elämän

Äly WC-pönttö tuhosi Pirjo Koistisen elämän.


Ennen niin eloisa ja ahkera Pirjo Koistinen on tänä päivänä pelkkä ihmisen kotelo, ihmisraunio, jolta on elämän siivet leikattu pois !!!


Pirjo Koistinen Rovaniemeltä kirjoittaa lohduttomassa kirjeessään seuraavaa:

  "Hyvä ihmiskuiskaaja tohtori Matti, wc- asiat ovat ihmisen omaa yksityistä syvyyttä. Mutta nyt hätäni on niin suuri, että päätin avautua teille. Siis henkinen hätäni on suuri.

  Hyvä tohtori Matti, ostin tuollaisen äly-WC-pöntön syksyllä vuonna 2015. Se maksoi asennuksineen 16780 euroa. Halusin olla kehityksen kärjessä, käyttää uusinta teknologiaa, pelastaa maapallo ilmastonmuutokselta. En tiennyt ostavani pienen, yksityisen helvetin, jonka nimi ja malli oli WC-TURBO-1714 HD.

  Luin ohjeet tarkasti, mutta jo heti ensimmäisellä käynnillä tuntui oudolta. Joka kerta outous vain lisääntyi pääkopassani.  Kun astuin wc-huoneeseen, kuului aina jostain raikas kuulutus: " Kiva nähdä sinua jälleen, Pirjo!" Samalla pöntön kansi liukui sivuun. Jos en odotetussa ajassa istuutunut alas, kuului kuulutus : " Rohkeasti vain, Pirjo!" Sitten tein aivan normaalisti. Laskin housuni ja istuuduin pöntölle. Aina kun istuuduin pöntölle, alkoi soida musiikki. Muistan ainakin Erkki Liikasen "Evakkoreki", Katri-Helenan " Anna mulle tähtitaivas", ja Tom Jonesin "Delihah". Myös Steppenwolfin "Born To Be Wild" muistan jotenkin kaukaisesti. Mitä raskaammin istui pöntöllä, sitä lujemmin musiikki kuului. Siksi sitä alkoi huomaamatta keventää itseään varpustamalla siinä istuessaan ja ihmetellessään, Oudot, ihmiselle luonnottomat asennot kipeyttivät jalkojen lihaksia ja jänteitä.

  Pöntössä oli myös HD-kamera. Ensimmäisen kuvan se otti, kun kurkisti pönttöön, sen jälkeen muistaakseni 4-5 kuvaa, kun istuin pöntöllä. Raksahdukset kuuluivat selvästi. Kuvat tallentuivat älypöntön sirulle, jolle vain minulla oli myyjän mukaan oikeus päästä salasanan turvin. Ja hakkereilla.

   Kun pöntössä olevat sähkösilmät havaitsivat, että olin tarpeeni tehnyt, alkoi puhdistus: Pehmeä harja liikkui hetken takamuksessani ripeään tahtiin, sitten tuli vesisuihku paineella, ja viimein kuivattava, lämmin puhallinilma.

   No, sekään ei alusta alkaen toiminut niinkuin piti. Harja pyyhki noin 5 senttiä oikean paikan vierestä. Valitin asiasta myyjälle, joka lähetti paikalle huoltomiehen. Sekin huolto tuntui kovin piinalliselta. Jouduin istumaan pöntöllä housut alhaalla, kun huoltomies sääti tietokoneella sähkösilmiä takamukselleni sopiviksi. Säätö kesti noin tunnin. Autoin huoltomiestä tuntojeni mukaan siirtämään harjausta oikeaan kohtaan. Kun tunsin harjan pyyhkäisyn, niin neuvoin esimerkiksi, että " Nyt sentti vielä vasemmalle".  Ja kuntoon tuli, siitä lähtien harjaus osui tarkalleen oikeaan kohtaan.

   Aina kun poistuin wc-huoneesta kuului kuulutus: " Toivottavasti näemme taas pian, Pirjo!" Samalla hetkellä oven vieressä oleva printteri antoi käteeni A4- kokoisen tulostuslistan. Siinä oli analyysi jätöksistäni. Myös verenpaineeni pönttö oli mitannut. Ja pulssini. Se antoi myös ennusteen eliniästäni. Näyttöruutu kysyi, jos analyysi ja valokuvat  lähetetään myös lääkärilleni. Tai Facebookiin. Tai e-mailin kautta ystävilleni. Painoin joka kerta " Ei". Joka kerta myös pelkoni lisääntyi saavuttaen pian valtavat mittasuhteet. En saanut unta, päässäni kiersi ajatus, että olinko sittenkään varmasti painanut "EI".

   Mielenterveyteni alkoi horjua jo ennen joulua 2015. Aloin pelätä koko älypönttöä. Halusin käydä pöntöllä ilman sen suurempaa haloota. Raotin varovasti ovea, en sytyttänyt valoa, laskin housuni, ja hiivin lyhyin, kevein askelein kohden älypönttöä, mutta mikään ei auttanut. Yhtäkkiä kirkas valo rävähti päälle, ja tuttu kuulutus kuului: " Kiva nähdä sinua jälleen, Pirjo!"

   Helmikuussa 2016 aloin käydä psykiatrilla, ja siitä lähtien ahdistukseni vain lisääntyi. Alkukesästä pistin psykiatrini neuvosta ilmoituksen lehteen, jossa kerroin lahjoittavani älypönttöni ensimmäiselle, joka paikalle ehtii. Sen nouti eräs kansanedustaja, joka ymmärtääkseni halusi hieman keulia. Mutta pöntöstä en päässyt henkisesti eroon. Myös se henkilökohtainen muistisiru oli unohtunut pönttöön. Se lisäsi ahdistustani entisestään. Nyt syksyllä 2016 pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle.

   Hyvä tohtori Matti, kirjoitin tämän, jotta varottaisitte ihmisiä blogissanne. Teknologia on hyvä palvelija, mutta huono isäntä. Kertokaa miten hauskaa vanha teknologia toisinaan on. Soittaa Nokia 3310:lla. Katsella  paperivalokuvia rakkaistaan.  Käydä tavallisessa wc:ssä, vetää vesi kohisemaan, sulkea ovi, ja sitten unohtaa koko asia.

   Ehkä kauheinta tuossa älypöntössä olivat ne sähkösilmät, jotka tunsin alinomaa skannaavan takamustani. En nähnyt niitä, mutta tiesin niiden olemassaolon. Ja sitten se kuulutus: "Toivottavasti näemme taas pian, Pirjo!" Ehkä kaikkein kauheinta oli se, että se puhutteli minua etunimellä."

Ihmiskuiskaaja, tohtori Matti: No, nyt on sitten kirjeenne julkaistu ja varoitettu.
   Allekirjoittaneella on myös aiheesta paha muistuma. Olin Milanossa filosofian tohtorien seminaarissa vuonna 1996, siellä kokoontui yli 200 maailman parantajaa. Äly ei ollut silloin vielä ihan näin älyä. Hotellissa oli kuitenkin ensimmäisiä älypönttöjä, jotka japanilaiset olivat sinne myyneet. Tästä autuaan tietämättömänä pelästyin ja ponnahdin ylös, kun tunsin jonkin harjaavan takamustani. Kun kurkistin pönttöön, "että mikä se oli", niin harja pyyhkäisi uudemman kerran. Hiljaiseksi ja nöyräksi vetää.
 
 
 

 
 
   

1 kommentti:

  1. Meille kaupataan äly(tön)puhelimia, ym. roinaa liitteellä ÄLY... olemmeko niin älykkäitäå että jätämme ostamatta ?

    VastaaPoista