tiistai 1. marraskuuta 2016

Könninkello vs anoppi

Könninkello vs anoppi


No, sitä sitten jälleen siirrettiin kelloja talviaikaan niinkuin on Suomessa tehty vuodesta 1981 alkaen. Niitä olisi tarvinnut siirtää vain kerran, siis vain vuonna 1981, mutta sitten on tehty sellainen virhe, että niitä on siiretty takaisin kesäaikaan, joten joka vuosi sitten on tuo sama peli ollut edessä. Askel eteen, askel taakse, ja olemme aina samassa tilanteessa kuin olimme.
   Kansalainen Joonas Vähälauri Seinäjoelta on huolissaan.
   Hän kirjoittaa tuskaisena:
   " Hyvä tohtori Matti, hulluksi tässä meinaa tulla. Tuntuu joskus ihan siltä, että tosiaan hullu olen, tai sitten olen terve ja kaikki muut ihmiset hulluja. Samalla pään terveysviivalla emme ole. Haluttaa niin huutaa, että "Pysäyttäkää tämä maailma, haluan ulos ! "
   Siirsimme taas kelloja, minä ja rakas vaimoni, kuten olemme tehneet koko aikuisikämme. Asumme rivitalossa kerrostaloalueen naapurissa, joten näimme hyvin, miten joka asuntoon syttyi valot kello 4 yöllä. kun siirtely alkoi. Olimme hieman väsyneitä, minä ja vaimoni, mutta muuten kellojen siirtely sujui tottuneesti. Emme koskaan ole saaneet varmistusta sille, että pitääkö kelloja siirtää vähintäin tunti, vain enintään tunti, vai onko tuo tunti tarkka aika. Siksi siirsimme kelloja varmuuden vuoksi tarkasti yhden tunnin ajan.
   Keittiön seinäkellon siirsimme eteiseen, vaikka sieltä sitä on vaikea mennä kurkkimaan. Uudessa mikrossakin on kello. Siirsimme mikron nyt kylpyhuoneeseen. Täytyy vain muistaa, että se on sähkölaite, jota ei saa käyttää suihkun aikana. Hellan, jossa myös on kello, siirsimme vaatekomeroon. Vaimo saa nyt siellä tehdä pitsansa ja paistaa pullansa. Komero on melko pieni, kun oven aukaisee, niin hella on siinä heti kätevästi esillä.  Keväällä sitten taas voimme siirtää hellan entiselle paikalleen. Kevättä odotamme kovasti. Pääsemme makuuhuoneen käryistä eroon.
   Tyttäremme pääsi viime keväänä ylioppilaaksi. Ostimme hänelle älykännykän lahjaksi. Siinä on joku pirullinen kellon automaattisiirto, jota ei huomattu laittaa pois päältä. Aamulla älykännykkää ei löytynyt mistään. Tyttö on ollut masentunut ja itkuinen siitä lähtien. Ei pääse facebookiin. Lohdutamme tyttöä, että kyllä se pian löytyy, ei kännykkä tunnissa kauas ehdi.
   Yhdestä kellonsiirrosta vapauduin. Olin ostanut markkinoilta mustatukkaisilta miehiltä, joilla oli mustat nahkatakit yllään, Rolex- merkkisen rannekellon puoleen hintaan. Joku sen siirsi aamuruuhkassa ranteestani omaan taskuunsa. Kotivakuutuskaan ei sitä korvaa. Mustatukkaiset miehet olivat unohtaneet kirjoittaa kuitin.
   Mutta nyt harppaus vakavampaan ja varsinaiseen asiaani !
   Hyvä tohtori Matti, meillä on iso raskas, edesmenneeltä anopiltani, -jolle olin antanut lempinimen "Tankki" -, peritty könninkello. Sen siirtely kaksi kertaa vuodessa olohuoneen seinältä toiselle pilaa lattiaparketin. Könninkello on niin raskas, että sitä ei jaksa nostaa, vaan se on laahattava aina uuteen paikkaan keväällä ja syksyllä. Siksi haluaisimme myydä kellon ja käydä siitä saamillamme rahoilla vaikka aurinkolomalla etelässä, mutta...Mutta, mutta...Niin, iso mutta...Asia on niin, että anoppi eläessään varoitti minua milloinkaan myymästä tuota könninkelloa. Jos myisin, hän uhkasi tulla kummittelemaan. Muistan yhä tuon hyisen uhkauksen hetken, en saanut jalkojani liikkumaan pitkään aikaan.
   Nyt kysynkin teiltä, tohtori Matti: Myymmekö könninkellon vai emmekö myy?  Kannattaako ottaa riski ? "

Vastaus: Hyvä Joonas Vähälauri, älkää ottako noin valtavaa riskiä. Emme tiedä, mitä on verhon takana. Pitäkää könninkello ikuisesti luonanne. Tuo valtava riski mielessänne teidän on ajateltava, että on oikeastaan kiva siirtää könninkelloa kaksi kertaa vuodessa. Teidän on saatava itsenne uskomaan, että olette etuoikeutetussa asemassa. Toistan: Älkää ottako noin valtavaa riskiä. Pitäkää könninkello ikuisesti luonanne.
 
                               Joulu lähestyy. Lue myös >>>>   Joulutarina: S U O J E L U S E N K E L I
   
   

1 kommentti: