Piru 2.0 on tuolla jossain
Arttu Ahomaa Valkeakoskelta kirjoittaa olevansa rauhallinen mies, keulimiset hän on aina jättänyt muille, mutta nyt on alkanut
päätä kiristää. Painehöyryn
muodostuminen päähän johtuu peltikaton
maalausurakasta, jonka Arttu teki nyt keväällä 2019.
Arttu Ahomaa
on aina tehnyt lujasti töitä, työttömyyskorvausta hän ei ole saanut päivääkään.
Perheeseen kuuluu myös vaimo Hillevi ja nyt jo aikuinen tytär Helena, joka
toimii parturina Ruotsissa. Hilleviä Arttu kosi latotansseissa. Tytär Helena
syntyi latotansseista yhdeksän kuukauden kuluttua, mitä Arttu ei kuitenkaan
pidä keulimisena vaan rakkautena ensisilmäyksellä.
Nykyään Arttu
Ahomaan elämä maistuu sikanaudalta.
Hän jatkaa
kirjettään näin:
” Hyvä
ihmiskuiskaaja, tohtori Matti, olimme eläneet säästäväisesti ja ahkerasti työtä
tehden. Vuonna 2008, eläkkeelle päästyämme, ostimme tämän rintamamiestalon. Ihastuimme
siihen heti, siinä oli pieni verstastila alakerrassa, josta pidin kovasti, olin
tottunut tekemään käsilläni aina jotain. Vaimoni ihastui pieneen puutarhaan,
jonka hän sai kukoistamaan sadoin kukkasin, pienessä kasvihuoneessa kasvavat
tomaatit olivat pyöreitä, punaisia ja maukkaudessaan kylänkuuluja.
Kaikki meni
hyvin, tanssimme ruusuilla, olimme onnesta pökerryksissä, mutta…
Niin,
mutta…Nyt keväällä 2019 huomasin ruostetta talomme peltikatossa, jota ei oltu
koskaan aiemmin maalattu. Koska halusin pitää talomme hyvässä kunnossa, otin
yhteyttä maalausfirmaan. Sieltä tulikin mies katsomaan kattoa. Miehellä oli
liituraitapuku, leveä solmio kaulassa, kiiltävät kengät, ja myös öljyiset
hiukset kiilsivät. Mies lennätti dronea ympäri taloa omaa taitavuuttaan
esitellen ja korostaen. –Tämä on tätä päivää, hän sanoi. Naureskeli ja teki outoja silmukoita ja
syöksyjä, kunnes drone putosi hallitsemattomasti ja upposi perunamaahan. Kävin
kaivamassa dronen perunamaasta ja laskin auton viereen. Vakavaksi muuttunut
mies ei enää puhunut dronestaan yhtään mitään, ei katsonut siihen päinkään. Hänen kädessään oleva laskin näytti hinnan,
joka minusta vaikutti ihan kohtuulliselta.
Hyväksyin
tarjouksen.
Väriksi
valitsin viininpunaisen.
Sitten vain
odottamaan.
-Kaksi
viikkoa ja kattonne on niin upea, ettette sitä tunnista, ukko oli sanonut.
No, kahden
viikon kuluttua sain sähköpostia ja ilmoituksen siitä, että talomme katto oli
maalattu. Liitteenä oli kaksi tiedostoa, lasku ja valokuva. Aukaisin kuvatiedoston ja siinä olevan talomme
katto oli tosiaan kauttaaltaan viininpunainen. Eikä ruosteen tippaakaan.
Ihmettelin
kovin, milloin olivat ehtineet katon maalata, olinhan ollut kotosalla koko
ajan. Menin ulos ja kattomme oli niin kuin ennenkin, maalaamaton ja ruosteinen.
Soitto
maalausfirmaan. Numeroita. 2, jos haluatte sitä. Saat..na! 4 jos haluatte tätä. Pään raapimista.
Numeroita, numeroita. 6 jos haluatte sitä sun tätä. Hiki tässä tulee. 17 jos
haluatte puhua kielillä. Ettette vaan olisi robotti-ti, mitä on 6 satakuntalaista
mummoa kertaa kolme ?
Tunnin päästä
puhuin vastuuhenkilön kanssa. Hän kertoi, ettei mitään erehdystä ollut
tapahtunut. Nyt nettiaikana maalarit ja maalit eivät koskaan tule fyysisesti
paikan päälle. Se kyllä luki sopimuksessa. Hyvin pienellä. Peltikattoni
maalaamisen oli suorittanut maalausohjelma Maalimestari 3,14. Aluksi peltikatto
oli pesty painepesurilla ja liuottimilla, sitten oli maalattu kahteen kertaan.
Juuri sillä viininpunaisella, jonka olin itse valinnut. Tätä painotettiin ”…,
jonka te itse valitsitte.”
Maalaaminen
oli suoritettu virtuaalisesti heidän nykyaikaisessa, modernissa konesalissaan
Espoossa. Asiassa ei ollut mitään hämärää.
Hyvä
ihmiskuiskaaja, tohtori Matti, missä on hulluuden raja ? Onko sillä pohjaa
lainkaan ?
Kun kaikki on netissä.
Mitä pirua tämä nettihössötys tarkoittaa ?” kysyy
Arttu Ahomaa kirjeensä lopussa.
Ihmiskuiskaajan vastaus: Kysymyksenne sisältää myös vastauksen: Pirua
se nimenomaan tarkoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti