Pakina: Jutta Urpilaisen kaasukset
Kaasukset ovat substantiivien ( nimisanojen ) ja adjektiivien ( laatusanojen) sijamuotoja. Eli taivutusmuotoja. Sijamuoto koostuu juurimorfeemista ja siihen liittyvistä taivutusmorfeemeista ( päätteitä tai tunnuksia). Suomensukuisissa kielissä sijamuodot muodostetaan yleensä selkeillä taivutusmorfeemeilla. Siis morfeemeilla. Nimenomaan morfeemeilla.
Kaasukset ovat niin jokapäiväistä elämäämme -ehkä hieman samoin kuin meillä on nenä päässä- , ettemme aina edes ajattele ja huomaa niiden olemassaoloa. Tosiasia kuitenkin on, ettemme voi toimittaa jokapäiväisiä asioitamme ilman kaasus- ja morfeenitulvaa.
Kaasukset ovat niin jokapäiväistä elämäämme -ehkä hieman samoin kuin meillä on nenä päässä- , ettemme aina edes ajattele ja huomaa niiden olemassaoloa. Tosiasia kuitenkin on, ettemme voi toimittaa jokapäiväisiä asioitamme ilman kaasus- ja morfeenitulvaa.
Seuraavassa valotetaan Suomen kielen kaikki 15 kaasusta selkeillä esimerkeillä. Esimerkit lausuu Jutta Urpilainen.
Jutta Urpilainen painottaa lauseissaan sitä substantiivia tai adjektiivia, joissa kulloinkin kyseessä oleva kaasus esiintyy.
Nominatiivi, perussija.
Suomen kielen nominatiivilla ei ole päätettä. Monikossa esiintyvä -t on monikon tunnus.
Jutta Urpilainen: - Valtakunnanoikeus ja vankila tulivat minulle lopulta yllätyksenä. Mielestäni olin hyvä Kreikan valtiovarainministeri.
Genetiivi, omistussija.
Suomen kielen genetiivi on aina -n loppuinen.
Jutta Urpilainen: - En tuhonnut Suomen taloutta yksin. Jyrki Katainen yllytti ja auttoi.
Akkusatiivi, suomen kielessä nominatiivin tai genetiivin kaltainen. Syntaktiset perusteet ratkaisevat , milloin kyseessä on nominatiivi tai genetiivi, milloin akkusatiivi. Sana on akkusatiivissa, jos sana on lauseen objektina ( kohteena).
Jutta Urpilainen: - Jyrki Katainen vakuutti, että rahan työntäminen Kreikkaan kottikärryillä oli hyvä bisnes.
Partitiivi, erosija. Päätteet -a, -ä, -ta, -tä.
Jutta Urpilainen: - En tarkoittanut pahaa veronmaksajille. Uskoin Kataista.
Essiivi, suomen kielessä esiintyvä kaasus, joka ilmoittaa tilaa. Päätteet: -na, -nä.
Jutta Urpilainen: - Suomen veronmaksajat kyyditsivät minut vankilaan halveksittuna rikollisena.
Translatiivi, predikatiiviadverbiaalinen tulosija. Translatiivin pääte on -ksi.
Jutta Urpilainen: - Päädyin rikolliseksi Kataisen takia.
Inessiivi, sisäinen paikallissija. Päätteet: -ssa, -ssä.
Jutta Urpilainen: - En ole vankilassa mielelläni.
Elatiivi, sisäinen paikallissija. Päätteet: -sta, -stä.
Jutta Urpilainen: - Tästä veronmaksajien vartioimasta vankilasta on mahdoton paeta.
Illatiivi, sisäinen paikallissija. Suomen illatiivin pääte on sanan vartalosta riippuen vokaalin pidentymä ja -n.
Jutta Urpilainen: - Poliisit hakivat minut vankilaan suoraan eduskunnasta. Nyt mua viedään linnasta linnaan. Jyrki Katainen ehti paeta lentokoneella Brysseliin.
Adessiivi, ulkoinen paikallissija. Päätteet: -lla, -llä.
Jutta Urpilainen: - Sellini pöydällä on paksu mappi tuomioni perusteista. Yritän tutustus siihen iltaisin.
Ablatiivi, ulkoinen paikallissija. Päätteet: -lta, -ltä.
Jutta Urpilainen: -Vankilan pihalta en näe muuta kuin synkät tiilimuurit.
Allatiivi, ulkoinen tulosija. Allatiivin pääte on -lle.
Jutta Urpilainen: -Yrityksistäni huolimatta en ole onnistunut kiipeämään muurille.
Abessiivi, kaasus, joka osoittaa jonkin puutteessa olemista. Abessiivin päätteet ovat -tta, ttä.
Jutta Urpilainen: -Olen ilman vapautta.
Komitatiivi, kaasus, joka ilmaisee jonkin keralla olemista. Suomen kielen komitatiivi, josta käytetään vain monikkomuotoja, on -n päätteinen, ja siihen liittyy aina possessiivisuffiksi, ei kuitenkaan sen attribuuttina olevaan nominiin.
Jutta Urpilainen: -Tämä selli kylmine kaltereineen saa mielen matalaksi.
Instruktiivi, keinoa, tapaa tai välinettä osoittava kaasus. Suomen kielen instruktiivista käytetään tavallisimmin monikkoa, ja sen tunnus on -n-
Jutta Urpilaisen: -Ei kyllä helpota yhtään, vaikka revin hiuksia päästäni kaksin käsin.
Jutta Urpilainen painottaa lauseissaan sitä substantiivia tai adjektiivia, joissa kulloinkin kyseessä oleva kaasus esiintyy.
Nominatiivi, perussija.
Suomen kielen nominatiivilla ei ole päätettä. Monikossa esiintyvä -t on monikon tunnus.
Jutta Urpilainen: - Valtakunnanoikeus ja vankila tulivat minulle lopulta yllätyksenä. Mielestäni olin hyvä Kreikan valtiovarainministeri.
Genetiivi, omistussija.
Suomen kielen genetiivi on aina -n loppuinen.
Jutta Urpilainen: - En tuhonnut Suomen taloutta yksin. Jyrki Katainen yllytti ja auttoi.
Akkusatiivi, suomen kielessä nominatiivin tai genetiivin kaltainen. Syntaktiset perusteet ratkaisevat , milloin kyseessä on nominatiivi tai genetiivi, milloin akkusatiivi. Sana on akkusatiivissa, jos sana on lauseen objektina ( kohteena).
Jutta Urpilainen: - Jyrki Katainen vakuutti, että rahan työntäminen Kreikkaan kottikärryillä oli hyvä bisnes.
Partitiivi, erosija. Päätteet -a, -ä, -ta, -tä.
Jutta Urpilainen: - En tarkoittanut pahaa veronmaksajille. Uskoin Kataista.
Essiivi, suomen kielessä esiintyvä kaasus, joka ilmoittaa tilaa. Päätteet: -na, -nä.
Jutta Urpilainen: - Suomen veronmaksajat kyyditsivät minut vankilaan halveksittuna rikollisena.
Translatiivi, predikatiiviadverbiaalinen tulosija. Translatiivin pääte on -ksi.
Jutta Urpilainen: - Päädyin rikolliseksi Kataisen takia.
Inessiivi, sisäinen paikallissija. Päätteet: -ssa, -ssä.
Jutta Urpilainen: - En ole vankilassa mielelläni.
Elatiivi, sisäinen paikallissija. Päätteet: -sta, -stä.
Jutta Urpilainen: - Tästä veronmaksajien vartioimasta vankilasta on mahdoton paeta.
Illatiivi, sisäinen paikallissija. Suomen illatiivin pääte on sanan vartalosta riippuen vokaalin pidentymä ja -n.
Jutta Urpilainen: - Poliisit hakivat minut vankilaan suoraan eduskunnasta. Nyt mua viedään linnasta linnaan. Jyrki Katainen ehti paeta lentokoneella Brysseliin.
Adessiivi, ulkoinen paikallissija. Päätteet: -lla, -llä.
Jutta Urpilainen: - Sellini pöydällä on paksu mappi tuomioni perusteista. Yritän tutustus siihen iltaisin.
Ablatiivi, ulkoinen paikallissija. Päätteet: -lta, -ltä.
Jutta Urpilainen: -Vankilan pihalta en näe muuta kuin synkät tiilimuurit.
Allatiivi, ulkoinen tulosija. Allatiivin pääte on -lle.
Jutta Urpilainen: -Yrityksistäni huolimatta en ole onnistunut kiipeämään muurille.
Abessiivi, kaasus, joka osoittaa jonkin puutteessa olemista. Abessiivin päätteet ovat -tta, ttä.
Jutta Urpilainen: -Olen ilman vapautta.
Komitatiivi, kaasus, joka ilmaisee jonkin keralla olemista. Suomen kielen komitatiivi, josta käytetään vain monikkomuotoja, on -n päätteinen, ja siihen liittyy aina possessiivisuffiksi, ei kuitenkaan sen attribuuttina olevaan nominiin.
Jutta Urpilainen: -Tämä selli kylmine kaltereineen saa mielen matalaksi.
Instruktiivi, keinoa, tapaa tai välinettä osoittava kaasus. Suomen kielen instruktiivista käytetään tavallisimmin monikkoa, ja sen tunnus on -n-
Jutta Urpilaisen: -Ei kyllä helpota yhtään, vaikka revin hiuksia päästäni kaksin käsin.
Hyvä lukija, käytä Jutta Urpilaisen tavoin oikein kaasuksia ja morfeemeita, jottet tulisi väärinymmärretyksi. Morfeemit kannattaa tarkoin punnita suussaan ennen kuin päästää ulos. Muista myös possessiivisuffeksin erikoissääntö esimerkiksi ostaessasi halpaa makkaraa kaupan palvelutiskiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti